Show must go on : asukkaiden kokemuksia vertaistuesta, yhteisöllisyydestä ja työntekijän roolista Kotikartanossa
Karppi, Sara (2011)
Karppi, Sara
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112815878
Tiivistelmä
Tein opinnäytetyöni Tampereella sijaitsevaan A-killan tukikoti Kotikartanoon. Kotikartano on tarkoitettu päihteistä eroon pyrkiville täysi-ikäisille henkilöille ja toimii välivaiheena omaan asuntoon siirryttäessä. Opinnäytetyöprosessi käynnistyi tammikuussa 2011 ja päättyi saman vuoden loppupuolella. Tutkimuksessa kartoitin asukkaiden mielipiteitä ja näkemyksiä vertaistuesta, yhteisöllisyydestä sekä työntekijän roolista Kotikartanossa. Tavoitteenani oli saada opinnäytetyössä asukkaiden ääni kuuluviin sekä selvittää yhteisöllisyyden ja vertaistuen esiintyvyyttä ja työntekijän roolia Kotikartanolla.
Tutkimus on laadullinen. Asetin tutkimukselle kuusi tutkimusongelmaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytin puolistrukturoituja haastatteluja, jotka toteutin yksilöhaastatteluina. Haastateltavanani oli viisi Kotikartanon päihdekuntoutujaa. Haastattelut toteutin kevään 2011 aikana. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia. Tein haastateltavista myös kohderyhmäanalyysin perustuen heidän hakuhaastattelulomakkeisiinsa.
Tutkimustulokset osoittavat, että ennakko-odotuksista huolimatta tukikodista ajatellaan positiivisesti ja yhteisöä pidetään turvallisena paikkana asua. Vertaistuki ja yhteisöllisyys vaihtelevat sen mukaan millaisia asukkaita tukikodissa kulloinkin on. Vertaistuki nähdään todella tärkeänä välineenä päihteettömyyden säilyttämisessä ja se toimii pääasiassa hyvin tukikodin asukkaiden välillä. Yhteisöllisyys näkyy tukikodissa jokaisen oman panoksen mukaan ja yhteisöllisyyden parantamiseksi jokaisen yksilön panostus on tärkeä.
Työntekijän rooli nähdään melko huomaamattomana, valvovana turvakamerana tukikodin arjessa, mutta konfliktitilanteissa ammattitaito ja osaaminen nousevat esille. Työntekijät ovat helposti lähestyttäviä ja heiltä saa aina tarvittaessa apua ongelmiin.
Tulevaisuudeltaan asukkaat toivovat omaa asuntoa, raittiuden säilymistä sekä onnellisuutta. Tukikodista lähdettyään asukkaat jäävät kaipaamaan toisia asukkaita sekä yhteisön tuomaa turvallisuutta ja harmonisuutta.
Tutkimus on laadullinen. Asetin tutkimukselle kuusi tutkimusongelmaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytin puolistrukturoituja haastatteluja, jotka toteutin yksilöhaastatteluina. Haastateltavanani oli viisi Kotikartanon päihdekuntoutujaa. Haastattelut toteutin kevään 2011 aikana. Analyysimenetelmänä käytin sisällönanalyysia. Tein haastateltavista myös kohderyhmäanalyysin perustuen heidän hakuhaastattelulomakkeisiinsa.
Tutkimustulokset osoittavat, että ennakko-odotuksista huolimatta tukikodista ajatellaan positiivisesti ja yhteisöä pidetään turvallisena paikkana asua. Vertaistuki ja yhteisöllisyys vaihtelevat sen mukaan millaisia asukkaita tukikodissa kulloinkin on. Vertaistuki nähdään todella tärkeänä välineenä päihteettömyyden säilyttämisessä ja se toimii pääasiassa hyvin tukikodin asukkaiden välillä. Yhteisöllisyys näkyy tukikodissa jokaisen oman panoksen mukaan ja yhteisöllisyyden parantamiseksi jokaisen yksilön panostus on tärkeä.
Työntekijän rooli nähdään melko huomaamattomana, valvovana turvakamerana tukikodin arjessa, mutta konfliktitilanteissa ammattitaito ja osaaminen nousevat esille. Työntekijät ovat helposti lähestyttäviä ja heiltä saa aina tarvittaessa apua ongelmiin.
Tulevaisuudeltaan asukkaat toivovat omaa asuntoa, raittiuden säilymistä sekä onnellisuutta. Tukikodista lähdettyään asukkaat jäävät kaipaamaan toisia asukkaita sekä yhteisön tuomaa turvallisuutta ja harmonisuutta.
