Etäkunnonvalvonnan hyödyntäminen kiskokaluston kunnossapidossa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää etäkunnonvalvonnan hyödyntämisen nykytilannetta ja mahdollisia tulevaisuuden investointeja raideliikenteessä. Työssä käsiteltiin myös perinteisiä kunnossapitolajeja ja mitä ehkäisevästä kunnossapidosta siirtyminen kuntoon perustuvaan kunnossapitoon ja ennakoivaan kunnossapitoon vaatii.

Lähivuosien aikana 1980-luvulla hankitut korkealattiaiset raitiovaunut ja 1990-luvun alkupuolella hankitut ensimmäisen sukupolven matalalattiaraitiovaunut ovat tulossa elinkaarensa päähän. Joissain tapauksissa kalusto on vielä niin hyvässä kunnossa, että kalustoon on mahdollista tehdä täyskorjaus, jossa vaunuun päivitetään samalla uutta teknologiaa. Mutta se voi tarkoittaa myös uuden kaluston hankintaa. Molemmissa tapauksissa, sekä täyskorjauksessa, että uuden kaluston hankinnassa kunnossapitokustannukset ja etäkunnonvalvonta ovat merkittävässä osassa päätöksentekoa.

Kunnossapito muodostaa noin puolet kiskokaluston elinkaaren aikaisista kokonaiskustannuksista. Tällä hetkellä alalla tehdään pääasiassa ennakoivaa huoltoa aika- tai kilometripohjaisesti, mutta huoltoja optimoimalla ja kunnossapitoa kehittämällä sekä kaluston käytettävyyttä että luotettavuutta parantamalla, on mahdollista saada merkittäviä säästöjä kaluston elinkaaren aikana.

Kysely etäkunnonvalvonnan hyödyntämisestä kunnossapidossa toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena. Kysely toteutettiin online-kyselynä ja se koostui kymmenestä kysymyksestä. Kyselyyn oli mahdollista vastata neljän viikon ajan loka-marraskuussa 2020. Tutkimukseen valittiin kolme eri markkina-aluetta, Pohjoismaat, Saksa ja UK. Kaiken kaikkiaan vastauksia kertyi 19 kappaletta.

Tutkimuksesta ilmenee, että digitalisaatiota ei voida myydä lopputuotteena. Kunnonvalvonnan toteutus tulee aina räätälöidä vastaamaan kunkin käyttäjän kalustoa ja kunnossapitoprosesseja. Toteutus on rakennettava käyttäjäkohtaisesti ja sen on oltava muokattavissa tarpeiden, rajoitusten ja rahoituksen mukaan.

The purpose of this thesis was to find out the current situation of the utilization of remote condition monitoring and possible future investments in railway business. The work also dealt with traditional types of maintenance and what the transition from preventive maintenance to condition-based maintenance and predictive maintenance requires.

The high-floor trams acquired in the 1980s and the first-generation low-floor trams acquired in the early 1990s are coming to an end of their lifecycles. In some cases, the equipment is still in such a good condition that it is possible to make a complete repair of the equipment and at the same time upgrade the vehicle with new technology. But it can also mean purchasing new fleet. In both cases, for complete repairs and for the acquisition of new equipment, maintenance costs and remote condition monitoring are an important part of decision-making.

Maintenance costs make up for about half of the total life cycle cost of rolling stock. At present, the industry mainly performs preventive maintenance on a time or kilometer basis, but by optimizing maintenance by improving both the availability and reliability of the fleet, it is possible to achieve significant savings over the life of the fleet.

The survey on the utilization of remote condition monitoring in maintenance was executed as an online survey, which consisted of ten questions and was open for answers for four weeks in October-November 2020. Three different market areas were selected for the survey, the Nordic countries, Germany and UK. In total, 19 responses were collected.

The study shows that digitization cannot be sold as an end product. The implementation of condition monitoring should always be tailored to suit each user's equipment and maintenance processes. Implementation must be user-specific and adaptable to needs, limitations, and funding.