Hoitosuositusten merkitys sairaanhoitajan päätöksenteossa

Abstract

Tämä opinnäytetyö liittyi NÄPE-jatkoprojektiin eli näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämishankkeeseen. Hanke oli Helsingin kaupungin terveyskeskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteinen hanke, jossa kehitettiin näyttöön perustuvan hoitotyön toimintamalli. Työmme tarkoituksena on kuvata hoitosuositusten käyttöä sairaanhoitajan päätöksenteossa. Lisäksi tarkoituksena on kuvata hoitosuositusten käyttöön vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä. Tavoitteena on tukea sairaanhoitajan hoitosuositusten käyttöä ja näyttöön perustuvaa toimintaa.

Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena. Tutkimusartikkeleita haettiin CINAHL-, Ovid MEDLINE- ja Medic-tietokannoista sekä selaamalla Hoitotiede- ja Tutkiva Hoitotyö lehtien 2003–2010 sisällysluettelot. Näistä tietokannoista valittiin 26 tutkimusartikkelia ja yksi väitöskirja. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Analyysirunko muodostettiin käyttämällä Mäkelän ja Thorsenin (1999) esittämää runkoa hoitosuositusten käyttöönottoa edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä näyttöön perustuvan hoitotyön käsitettä. Näyttöön perustuva hoitotyö on parhaan ajantasaisen tiedon käyttöä päätöksenteossa potilaan yksilöllisen hoidon toteuttamiseksi. Se tarkoittaa, että sairaanhoitajat käyttävät päätöksenteossa parasta, ajantasaista tutkittua tietoa, asiantuntijan kokemukseen perustuvaa tietoa, potilaan tarpeisiin ja toiveisiin liittyvää tietoa sekä toimintaympäristön mahdollisuuksia.

Tulokset osoittavat sairaanhoitajien tuntevan näyttöön perustuvat hoitosuositukset, jotka ovat yleisiä ja liittyvät heidän työhönsä. Kuitenkin sairaanhoitajat käyttävät hoitosuosituksia harvoin. Hoitosuositusten käyttöön vaikuttaa päätöksenteon luonne ja asiayhteys, kuten työn kuormittavuus ja käytettävissä oleva aika. Hoitosuositusten käyttöä edistävät ja estävät tekijät on jaoteltu opinnäytetyössä ammattilaisiin, hoitosuosituksiin, potilaaseen ja toimintaym-päristöön liittyviin tekijöihin. Sairaanhoitajiin liittyvistä tekijöistä merkittävimmin esille nousevat hoitajien asenteet sekä aktiivisuus ja sitoutuminen tutkitun tiedon hyödyntämiseen. Potilaiden hoidossa hoitosuositusten voidaan nähdä edistävän hoidon laatua. Potilaiden tietoisuus hoitosuosituksista lisää hoitajien hoitosuositusten käyttöä, mutta toisaalta ne koetaan haasteena potilaan yksilölliselle hoidolle. Hoitosuositusten saatavuus ja mukauttaminen paikallisiin olosuhteisiin edistää tutkitun tiedon käyttöä. Hoitosuositusten käyttöönotto edellyttää johdon tukea, aikaa ja resursseja sekä moniammatillista yhteistyötä ja toimintatapojen kehittämistä.

Our study was part of the NÄPE project, which aims to develop a functional model of evidence-based nursing. The project partners were City of Helsinki and The Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. The purpose of our study was to describe the use of evidence-based guidelines in nurses’ decision-making. Furthermore, the purpose was to describe factors that promoted and hindered the use of evidence-based guidelines.

Our study was made as a literature review. Data for this study was collected by searching research articles from Cinahl, Ovid MEDLINE, Medic and various medical journals. The data was analysed deductively with the methods of content analysis, and a conceptual frame for evidence-based practice was formulated. Also, a table by Mäkelä and Thorsen describing barriers and facilitators for guideline implementation was used for the analysis. Evidence-based practices is the use of current best practice in decision-making in patient care. This means that nurses use the most recent research evidence with clinical expertise and patient values as well as the possibilities of the operational environment when making decisions.

The results showed that nurses know the evidence-based guidelines that related to their work. However, nurses seldom seemed to use the guidelines in patient care. The use of guidelines in nursing depended on the type of decision and the context in which decisions were made, such as heavy workload and time available. Factors that promoted and prohibited the use were divided into groups based on whether they related to nurses, patients, guidelines or environments. Nurses’ attitudes and commitment towards the use of evidence-based guidelines proved to be the most significant. In patient care, guidelines may promote the quality of health care. However, they pose a dilemma as patients do not always fit in the protocols. Successful implementation requires support from management, time and resources as well as the change of ways of working.