Vain saman kokenut voi ymmärtää. : Seurakunnan lapsensa menettäneiden sururyhmä surevan vanhemman tukena.
Matilainen, Maija (2012)
Matilainen, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202222396
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202222396
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on toiminnallinen. Työ toteutettiin yhteistyössä Siilinjärven seurakunnan kanssa. Yhteistyötahoina ja informaatiokanavina toimivat myös Kuopion yliopistollinen sairaala sekä Käpy-lapsikuolemaperheen ry.
Keskeisenä toiminnallisena osuutena järjestettiin sururyhmä lapsensa menettäneille vanhemmille keväällä 2011 Siilinjärven seurakunnan tiloissa. Opinnäytetyön tekijä toimi ryhmässä vertaisohjaajana. Ryhmän ohjaajana toimi eläkkeellä oleva diakonissa ja psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Pirjo Miettinen. Siilinjärven seurakunnan perhetyöntekijä, diakonissa Helena Mattinen, osallistui sururyhmän suunnitteluun ja ryhmä toteutettiin hänen ehdotuksensa pohjalta. Ryhmä kokoontui yhteensä viisi kertaa, kaksi tuntia kerrallaan. Sururyhmään osallistui ohjaajien lisäksi yhdeksän vanhempaa. Lapsen menetyksestä oli kulunut sururyhmään osallistuessa parista kuukaudesta noin kymmeneen vuoteen. Lasten ikä kuollessa vaihteli kaksivuotiaasta nuoreen aikuiseen. Kuolinsyyt vaihtelivat myös eri sairauksista tapaturmiin.
Keskeisenä tutkimusnäkökulmana oli, onko seurakunnan lapsensa menettäneiden sururyhmä hyvä tukimuoto sureville vanhemmille ja mikä sururyhmässä mahdollisesti tukee vanhempia heidän surussaan. Lisäksi haluttiin välittää kristillistä toivoa osallistujille. Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä informoitua palautekyselyä, joka analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta seurakunnan järjestämän lapsensa menettäneiden sururyhmän olevan hyvä tukimuoto lapsensa menettäneille. Tärkeimpänä sururyhmästä saatuna tukena nousee selkeästi esiin vertaisten antama tuki. Toinen tärkeä seikka surun tukemisessa on ohjaajien ammattitaito ja toimintatavat sururyhmässä. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että seurakuntien kannattaa järjestää säännöllisesti lapsensa menettäneiden sururyhmiä.
Keskeisenä toiminnallisena osuutena järjestettiin sururyhmä lapsensa menettäneille vanhemmille keväällä 2011 Siilinjärven seurakunnan tiloissa. Opinnäytetyön tekijä toimi ryhmässä vertaisohjaajana. Ryhmän ohjaajana toimi eläkkeellä oleva diakonissa ja psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Pirjo Miettinen. Siilinjärven seurakunnan perhetyöntekijä, diakonissa Helena Mattinen, osallistui sururyhmän suunnitteluun ja ryhmä toteutettiin hänen ehdotuksensa pohjalta. Ryhmä kokoontui yhteensä viisi kertaa, kaksi tuntia kerrallaan. Sururyhmään osallistui ohjaajien lisäksi yhdeksän vanhempaa. Lapsen menetyksestä oli kulunut sururyhmään osallistuessa parista kuukaudesta noin kymmeneen vuoteen. Lasten ikä kuollessa vaihteli kaksivuotiaasta nuoreen aikuiseen. Kuolinsyyt vaihtelivat myös eri sairauksista tapaturmiin.
Keskeisenä tutkimusnäkökulmana oli, onko seurakunnan lapsensa menettäneiden sururyhmä hyvä tukimuoto sureville vanhemmille ja mikä sururyhmässä mahdollisesti tukee vanhempia heidän surussaan. Lisäksi haluttiin välittää kristillistä toivoa osallistujille. Tutkimusmenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia sekä informoitua palautekyselyä, joka analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen.
Keskeisimpänä tuloksena voidaan todeta seurakunnan järjestämän lapsensa menettäneiden sururyhmän olevan hyvä tukimuoto lapsensa menettäneille. Tärkeimpänä sururyhmästä saatuna tukena nousee selkeästi esiin vertaisten antama tuki. Toinen tärkeä seikka surun tukemisessa on ohjaajien ammattitaito ja toimintatavat sururyhmässä. Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että seurakuntien kannattaa järjestää säännöllisesti lapsensa menettäneiden sururyhmiä.