Hiehoajan olosuhteiden merkitys ensikon varhaiseen utaretulehdukseen
Kautonen, Mirva (2012)
Lataukset:
Kautonen, Mirva
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204034091
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204034091
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin hiehoajan olosuhteiden merkitystä ensikon varhaisen utaretulehduksen esiintymiseen. Tutkimusongelmia, joita olivat muun muassa käytettävän lypsytavan, kasvatusratkaisun ja navettahygienian vaikutukset varhaisten utaretulehdusten syntyyn, tarkasteltiin saatavilla olevan teorian pohjalta. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä. Työn tilaajana toimi Maitoa ja naudanlihaa Keski-Suomesta -koulutushanke.
Vastauksia tutkimusongelmiin haettiin kyselyn avulla. Kyselyn muodoksi valittiin sähköinen, avoin internetissä julkaistava kyselylomake, joka toteutettiin Digium Enterprisella. Kysely näkyi kaikille Valion Osuuskunta Maitosuomen tuottajille Valma-verkkosivuilla noin kolmen kuukauden ajan. Vastauksia saatiin 52 kappaletta.
Tutkimuksesta selvisi, että nuorkarjan kasvatus omassa erillisessä tuotantorakennuksessaan sisältää pienemmän riskin ensikoiden varhaisille utaretulehduksille kuin yhteiskasvatus lypsylehmien kanssa. Tämän lisäksi navettatyypillä oli merkitystä varhaisten utaretulehdusten esiintymiseen. Ensikon alttius sairastua varhaiseen utaretulehdukseen viileän ja kylmän ilman navetoissa oli pienempi kuin lämpimän ilman ratkaisuissa. Lisäksi desinfioinnilla, automaattilypsyllä, jaloittelutarhalla hiehojen ulkoilupaikkana, luonnollisella ilmanvaihdolla ja karjantarkkailuun sekä Nasevaan kuulumisella todettiin olevan ensikoiden varhaisia utaretulehduksia vähentävä vaikutus. Ensikoilla tartunnallisia utaretulehdusbakteereja esiintyi eniten lämpimissä tuotantorakennuksissa, lypsylehmien kanssa samassa navetassa kasvatettaessa sekä säännöllisen parsien ja makuualustojen desinfioinnin puuttuessa. Ympäristöperäisiä utaretulehdusbakteereja tavattiin eniten ensikoilla, jotka kasvoivat vino-kuivikepohjalla ja ulkoilivat metsä- tai peltolaitumilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta hiehojen kasvatusolosuhteilla olevan vaikutusta ensikoilla esiintyvien varhaisten utaretulehdusten määrään.
Vastauksia tutkimusongelmiin haettiin kyselyn avulla. Kyselyn muodoksi valittiin sähköinen, avoin internetissä julkaistava kyselylomake, joka toteutettiin Digium Enterprisella. Kysely näkyi kaikille Valion Osuuskunta Maitosuomen tuottajille Valma-verkkosivuilla noin kolmen kuukauden ajan. Vastauksia saatiin 52 kappaletta.
Tutkimuksesta selvisi, että nuorkarjan kasvatus omassa erillisessä tuotantorakennuksessaan sisältää pienemmän riskin ensikoiden varhaisille utaretulehduksille kuin yhteiskasvatus lypsylehmien kanssa. Tämän lisäksi navettatyypillä oli merkitystä varhaisten utaretulehdusten esiintymiseen. Ensikon alttius sairastua varhaiseen utaretulehdukseen viileän ja kylmän ilman navetoissa oli pienempi kuin lämpimän ilman ratkaisuissa. Lisäksi desinfioinnilla, automaattilypsyllä, jaloittelutarhalla hiehojen ulkoilupaikkana, luonnollisella ilmanvaihdolla ja karjantarkkailuun sekä Nasevaan kuulumisella todettiin olevan ensikoiden varhaisia utaretulehduksia vähentävä vaikutus. Ensikoilla tartunnallisia utaretulehdusbakteereja esiintyi eniten lämpimissä tuotantorakennuksissa, lypsylehmien kanssa samassa navetassa kasvatettaessa sekä säännöllisen parsien ja makuualustojen desinfioinnin puuttuessa. Ympäristöperäisiä utaretulehdusbakteereja tavattiin eniten ensikoilla, jotka kasvoivat vino-kuivikepohjalla ja ulkoilivat metsä- tai peltolaitumilla.
Johtopäätöksenä voidaan todeta hiehojen kasvatusolosuhteilla olevan vaikutusta ensikoilla esiintyvien varhaisten utaretulehdusten määrään.