Luova toiminta sisäänkirjoitettuna perustarpeena

Abstract

Opinnäytetyöni puolustaa taidetta ja luovaa toimintaa kristinuskon ja raamatun pohjalta. Pyrin nostamaan esiin kuvataidealan koulutuksen ja -alan yleisesti herättämän angstin syitä, purkamaan tiettyjä myyttejä mm. taiteilijan ja kriitikon roolista yhteiskunnassa, taideteoksen suhteesta katsojaan, ja kristinuskosta, ja avaamaan kulttuurisidonnaista ennakkoluuloisuutta. Käytän perusteina havaintojani kristillisen uskon näkökulmasta sekä sen kanssa yhtenevää lähdekirjallisuutta ja Raamatullista ilmoitusta. Raamattu auttaa ymmärtämään, että luovuutta on jokaisessa ihmisessä. Luovan toiminnan ei ole tarvitse olla maalausvälineen virtuositeettimaista hallintaa, vaan arkista lapsenkaltaista asennoitumista. Kuvataiteilija ymmärretään ennakkoluulojen sekä stereotypioiden kautta. Taidekritiikki voi tukea stereotypioita, sillä taidekritiikki tulee ns. ylhäältä alas sille annetun auktoriteetin voimalla. Taiteen arvo ei ole yksinselitteisesti välineen hallinnassa, vaan taiteeksi nimittämisessä. Taide hoitaa ja on terapeuttista, mutta ei muuta todellisuutta odotetulla tavalla. Vaikka kuvataide pysyttäytyisi kerronnallisissa elementeissä, sen viesti ei todella toimi poliittisen ja kulttuurin hyvinvoinnin alkuvoimana, vaikka sillä onkin kosketuspintaa näihin. Sama pätee, vaikka viesti olisi kirjallisessa tai puheen muodossa. Näin on siksi, koska syntiinlankeemus vaikuttaa, ettei ihminen luota Luojaansa vaan luomuksiinsa. Luovan toiminnan koulutuksessa tulisi pyrkiä toteuttamaan omaa käsialaansa, eikä etsimään uusia tai vallalla olevia käsityksiä taiteen oikeasta muodosta. Kulttuurisidonnainen ennakkoluuloisuus ja itsensä vähättely luovan toiminnan alueella ruokkii taidekriitikon asemaa auktoriteettina.

This Thesis is a stand for art and creativity in general based on Christian doctrine and the Holy Bible. I aim to show the reasons behind the angst from arts in general and angst from visual arts education and try to defuse the myths about the role of artist and art critic in society, myths about the relationship between a work of art and the viewer, and myths added to Christianity. My methods are my personal point of view as a Christian, the source material consisting of it and the Holy Bible. Creativity is ability forthcoming to everyone and gospel gives understanding to the matter, though indirectly. An artist is understood through prejudice and stereotypes and art criticism can support this stereotype, although it is just a form of literature. The definition of art in short: Man creates from existent material and gives his work a name. Then and there it reveals something about what it is like to be an image of God. Art has a therapeutic side to it but it cannot reshape the world. Art’s ability to communicate is limited. Art really does not function as a primal force to a political or cultural welfare, although it has its contact surface to both. Fallen man trusts his own creations, but not his creator. Criticism can discourage the creativity in man. Feedback to an art student should guide one to use one's own handwriting and not someone else’s. Culture bound prejudice and the human underrating himself in the area of creativity feeds the role of art critique as an authority.