Viulistin esiintymisjännitys : Miten viulunsoitonopettaja kohtaa oppilaansa esiintymisjännityksen?
Pentti, Raija (2012)
Pentti, Raija
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244933
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244933
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia esiintymisjännityksen ilmenemistä ja käsittelyä 7-18-vuotiaiden viulistien soitonopetuksessa. Tutkimuksessani halusin selvittää kahta pää kysymystä: 1) Mikä aiheuttaa nuorelle viuluoppilaalle esiintymisjännitystä? 2) Miten soitonopettaja voi vaikuttaa viuluoppilaansa esiintymisjännitykseen?
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelulla. Haastattelin kuutta tunnustettua viulupedagogia Keski-Pohjanmaalta ja sen läheisyydestä. Haastattelut tein keväällä 2011.
Tulosten mukaan esiintymisjännitys on yleisinhimillinen ilmiö, joka koskettaa kaikkia viulunsoittajia. Esiintymisjännitys ilmenee tyypillisimmillään käsien vapinana ja hikoiluna, lihasjäykkyytenä sekä levottomuutena. Esiintymisjännitykseen vaikuttavat jokaisella yksilölliset seikat, mutta tutkimuksessa ilmeni myös yleisiä jännityksen aiheuttajia. Esimerkiksi esiintymistilanne itsessään koetaan jo jännittävänä. Lisäksi epäonnistumisenpelko ja eri tahoilta tulevat odotukset sekä toiveet lisäävät esiintymisjännitystä.
Opettajan roolin vaikutus viuluoppilaan esiintymisjännitykseen on merkittävä. Opettajan epäsopiva oppilaaseen ja opettamiseen kohdistunut suhtautuminen lisää herkästi oppilaan esiintymisjännitystä, mutta toisaalta opettajalla on myös suuret mahdollisuudet vaikuttaa helpottavasti eri keinoin oppilaan esiintymisjännitykseen. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että esiintymisjännitysilmiön ymmärtämisen ja muun muassa hengitys-, keskittymis- ja mielikuvaharjoitusten avulla oireita voi oppia hallitsemaan.
Tutkimustani voisivat hyödyntää viulupedagogit ja yleisesti musiikkipedagogit sekä erityisesti alan opiskelijat. Näkemykseni on, että AMK musiikkipedagogien opetukseen olisi hyödyllistä sisällyttää oppiaineeksi muusikon esiintymisjännitys, josta opiskelijat saisivat välineitä sekä oman esiintymisjännityksen hallitsemiseen sekä soitto-oppilaiden esiintymisjännityksen kohtaamiseen.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus ja tutkimusaineiston keräsin teemahaastattelulla. Haastattelin kuutta tunnustettua viulupedagogia Keski-Pohjanmaalta ja sen läheisyydestä. Haastattelut tein keväällä 2011.
Tulosten mukaan esiintymisjännitys on yleisinhimillinen ilmiö, joka koskettaa kaikkia viulunsoittajia. Esiintymisjännitys ilmenee tyypillisimmillään käsien vapinana ja hikoiluna, lihasjäykkyytenä sekä levottomuutena. Esiintymisjännitykseen vaikuttavat jokaisella yksilölliset seikat, mutta tutkimuksessa ilmeni myös yleisiä jännityksen aiheuttajia. Esimerkiksi esiintymistilanne itsessään koetaan jo jännittävänä. Lisäksi epäonnistumisenpelko ja eri tahoilta tulevat odotukset sekä toiveet lisäävät esiintymisjännitystä.
Opettajan roolin vaikutus viuluoppilaan esiintymisjännitykseen on merkittävä. Opettajan epäsopiva oppilaaseen ja opettamiseen kohdistunut suhtautuminen lisää herkästi oppilaan esiintymisjännitystä, mutta toisaalta opettajalla on myös suuret mahdollisuudet vaikuttaa helpottavasti eri keinoin oppilaan esiintymisjännitykseen. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että esiintymisjännitysilmiön ymmärtämisen ja muun muassa hengitys-, keskittymis- ja mielikuvaharjoitusten avulla oireita voi oppia hallitsemaan.
Tutkimustani voisivat hyödyntää viulupedagogit ja yleisesti musiikkipedagogit sekä erityisesti alan opiskelijat. Näkemykseni on, että AMK musiikkipedagogien opetukseen olisi hyödyllistä sisällyttää oppiaineeksi muusikon esiintymisjännitys, josta opiskelijat saisivat välineitä sekä oman esiintymisjännityksen hallitsemiseen sekä soitto-oppilaiden esiintymisjännityksen kohtaamiseen.