ITSENSÄ JOHTAMINEN : Mahdollisuus työelämän muutoksessa
Koponen, Kirsi (2012)
Koponen, Kirsi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244942
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204244942
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Itsensä johtaminen - mahdollisuus työelämän muutoksessa
Koponen, Kirsi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Diak Länsi, Pori
Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto
Sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus
Sivumäärä: 60
Liitteitä: 5
Opinnäytetyössä tutkittiin itsensä johtamisen esiintymistä ja sen sisällöllisiä painotuksen eroja Diakonia-ammattikorkeakoulussa tehdyissä työhyvinvointitutkimuksissa vuodesta 1999 alkaen. Tutkimuksessa arvioidaan itsensä johtamisen määritelmän sisältöä tutkimustuloksen pohjalta ja tarkastellaan ilmiön esiintymistä ja siinä tapahtunutta muutosta 10 vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi havainnoida itsensä johtamista ilmiönä työhyvinvoinnin kannalta.
Tutkimus vastaa kysymyksiin:
1. Miten itsensä johtaminen nousee esiin suhteessa muihin työhyvinvoinnin osa-alueisin osana kokonaisvaltaista työhyvinvointia ?
2. Millä tavoin itsensä johtamisen esiintymisessä näkyy sisällöllisiä ja määrällisiä eroja tutkimusaineistoissa 1999-luvulta ja 2010-luvulle?
Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä vuosilta 1999−2010. Aineisto sisälsi työhyvinvointitutkimuksia sekä kirkon että kunnan työyhteisöistä. Tämä tutkimus oli kvantitatiivisen suuntainen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä aineistopohjaisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin tukena.
Tutkimustulos osoitti, että itsensä johtaminen oli vähentynyt 2 prosenttiyksikön verran 10 vuoden aikana. Sisällöllisesti painotuseroja itsensä johtamisessa oli tämän tutkimuksen mukaan tullut 10 vuodessa ihmisen kehon ja oman osaamisen alueiden sekä mielen osa-alueiden painotusten suhteen. Itsensä johtamisessa tietoinen kehon ja osaamisen tekijöihin vaikuttaminen oli 10 vuodessa lisääntynyt 15 prosenttiyksikköä. Tuloksena tässä tutkimuksessa nousi itsensä johtamisen osa-alueissa esiin minäkeskeisen ajattelun ja tietoisten toimintatapojen vahvistuminen ulkoisten tekijöiden osalta 10 vuoden aikana.
Tutkimustulokset vahvistavat sitä näkemystä, että itsensä johtaminen on kokonaisvaltainen vaikuttamisprosessi omaan hyvinvointiin. Itsensä johtaminen voidaan jaotella työntekijän sekä ulkoisten tekijöiden ja osaamisen kunnossa pitämisenä että sisäisiin tekijöihin kuten mielen, asenteiden ja tunteiden tiedostamisena. Itsensä johtamisen vakiintumisessa työntekijän toimintamalliksi on merkityksellistä tiedostaa, miten tietoinen tahtotila vaikuttaa yksilön ratkaisujen tekoon omasta työhyvinvoinnista.
Itsensä johtaminen - mahdollisuus työelämän muutoksessa
Koponen, Kirsi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Diak Länsi, Pori
Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto
Sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus
Sivumäärä: 60
Liitteitä: 5
Opinnäytetyössä tutkittiin itsensä johtamisen esiintymistä ja sen sisällöllisiä painotuksen eroja Diakonia-ammattikorkeakoulussa tehdyissä työhyvinvointitutkimuksissa vuodesta 1999 alkaen. Tutkimuksessa arvioidaan itsensä johtamisen määritelmän sisältöä tutkimustuloksen pohjalta ja tarkastellaan ilmiön esiintymistä ja siinä tapahtunutta muutosta 10 vuoden aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli lisäksi havainnoida itsensä johtamista ilmiönä työhyvinvoinnin kannalta.
Tutkimus vastaa kysymyksiin:
1. Miten itsensä johtaminen nousee esiin suhteessa muihin työhyvinvoinnin osa-alueisin osana kokonaisvaltaista työhyvinvointia ?
2. Millä tavoin itsensä johtamisen esiintymisessä näkyy sisällöllisiä ja määrällisiä eroja tutkimusaineistoissa 1999-luvulta ja 2010-luvulle?
Tutkimusaineiston muodosti kahdeksan Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä vuosilta 1999−2010. Aineisto sisälsi työhyvinvointitutkimuksia sekä kirkon että kunnan työyhteisöistä. Tämä tutkimus oli kvantitatiivisen suuntainen ja tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällön erittelyä aineistopohjaisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin tukena.
Tutkimustulos osoitti, että itsensä johtaminen oli vähentynyt 2 prosenttiyksikön verran 10 vuoden aikana. Sisällöllisesti painotuseroja itsensä johtamisessa oli tämän tutkimuksen mukaan tullut 10 vuodessa ihmisen kehon ja oman osaamisen alueiden sekä mielen osa-alueiden painotusten suhteen. Itsensä johtamisessa tietoinen kehon ja osaamisen tekijöihin vaikuttaminen oli 10 vuodessa lisääntynyt 15 prosenttiyksikköä. Tuloksena tässä tutkimuksessa nousi itsensä johtamisen osa-alueissa esiin minäkeskeisen ajattelun ja tietoisten toimintatapojen vahvistuminen ulkoisten tekijöiden osalta 10 vuoden aikana.
Tutkimustulokset vahvistavat sitä näkemystä, että itsensä johtaminen on kokonaisvaltainen vaikuttamisprosessi omaan hyvinvointiin. Itsensä johtaminen voidaan jaotella työntekijän sekä ulkoisten tekijöiden ja osaamisen kunnossa pitämisenä että sisäisiin tekijöihin kuten mielen, asenteiden ja tunteiden tiedostamisena. Itsensä johtamisen vakiintumisessa työntekijän toimintamalliksi on merkityksellistä tiedostaa, miten tietoinen tahtotila vaikuttaa yksilön ratkaisujen tekoon omasta työhyvinvoinnista.