Oikeus mielekkääseen vapaa-aikaan : "Mun mielestä se on sitä rennosti ottamista."
Birling, Jaana (2012)
Birling, Jaana
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025947
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205025947
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millaisena kehitysvammaiset kokevat mielekkään vapaa-ajan ja mitä he tekevät vapaa-ajallaan. Lisäksi tutkimuksessa on huomioitu asuntoloiden työntekijöiden näkökulma; millaisena he kokevat asukkaiden vapaa-ajan vietto mahdollisuudet?
Laitosmaisesta asumisesta on viimeaikoina pyritty luopumaan kehitysvammaispalveluissa. Kehitysvammaisten oman äänen kuulemista korostetaan yhä enemmän. Kehitysvammaisille pyritään takaamaan oikeus itsenäiseen, mutta tuettuun elämään. Vapaa-ajan vietto kysymykset ovat nousseet yhä enemmän pintaan, kun laitostumista pyritään poistamaan. Tästä johtuen tein tutkimukseni liittyen vapaa-aikaan.
Tutkimukseni tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tutkimuksen. Haastattelin tutkimustani varten kymmentä asuntolan asukasta teemahaastattelulla. Neljä heistä asuu autetun asumisen yksikössä ja kuusi ohjatun asumisen yksikössä. Lisäksi haastattelin kuutta asuntoloiden työntekijää kyselylomakkeella. Autetun asumisen yksiköstä vastasi neljä työntekijää ja ohjatun asumisen yksiköstä vastasi kaksi työntekijää kyselyyn.
Tuloksista selvisi, että haastateltavat kokivat mielekkääksi vapaa-ajaksi sen, että saa tehdä itse mitä haluaa ja levätä. Asukkaat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä vapaa-aikaansa ja saamaansa tukeen. Henkilökunnan haastattelujen tuloksissa esille nousi näkemys, että asukkailla on ongelmia vapaa-ajan vietossa, kuten esimerkiksi tekemisestä on puutetta. Myös henkilöstöresurssit ja henkilökohtaisten avustajien vähyys näkyi henkilökunnan vastauksissa.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että kehitysvammaiset ja vammai-set näkevät oman elämänsä erilailla kuin asuntoloiden henkilökunta. Lisäksi toivon, että tutkimuksesta on hyötyä vapaa-ajan toiminnan kehittämisessä pienellä paikkakunnalla ja toivon tutkimuksen korostavan myös henkilökunnan ja henkilö-kohtaisen avustajien merkitystä.
Laitosmaisesta asumisesta on viimeaikoina pyritty luopumaan kehitysvammaispalveluissa. Kehitysvammaisten oman äänen kuulemista korostetaan yhä enemmän. Kehitysvammaisille pyritään takaamaan oikeus itsenäiseen, mutta tuettuun elämään. Vapaa-ajan vietto kysymykset ovat nousseet yhä enemmän pintaan, kun laitostumista pyritään poistamaan. Tästä johtuen tein tutkimukseni liittyen vapaa-aikaan.
Tutkimukseni tutkimusmenetelmäksi valitsin laadullisen tutkimuksen. Haastattelin tutkimustani varten kymmentä asuntolan asukasta teemahaastattelulla. Neljä heistä asuu autetun asumisen yksikössä ja kuusi ohjatun asumisen yksikössä. Lisäksi haastattelin kuutta asuntoloiden työntekijää kyselylomakkeella. Autetun asumisen yksiköstä vastasi neljä työntekijää ja ohjatun asumisen yksiköstä vastasi kaksi työntekijää kyselyyn.
Tuloksista selvisi, että haastateltavat kokivat mielekkääksi vapaa-ajaksi sen, että saa tehdä itse mitä haluaa ja levätä. Asukkaat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä vapaa-aikaansa ja saamaansa tukeen. Henkilökunnan haastattelujen tuloksissa esille nousi näkemys, että asukkailla on ongelmia vapaa-ajan vietossa, kuten esimerkiksi tekemisestä on puutetta. Myös henkilöstöresurssit ja henkilökohtaisten avustajien vähyys näkyi henkilökunnan vastauksissa.
Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että kehitysvammaiset ja vammai-set näkevät oman elämänsä erilailla kuin asuntoloiden henkilökunta. Lisäksi toivon, että tutkimuksesta on hyötyä vapaa-ajan toiminnan kehittämisessä pienellä paikkakunnalla ja toivon tutkimuksen korostavan myös henkilökunnan ja henkilö-kohtaisen avustajien merkitystä.