TULKKI ON IRTI! : Tulkkauksen kehittyminen pitkäkestoisessa projektissa
Saloniemi, Essi; Mäkiranta, Emma-Leena; Mäntylä, Linda (2012)
Saloniemi, Essi
Mäkiranta, Emma-Leena
Mäntylä, Linda
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036040
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036040
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mäkiranta, Emma-Leena; Mäntylä, Linda & Saloniemi, Essi. Tulkki on irti! - tulkkauksen kehittyminen pitkäkestoisessa projektissa. Diak Länsi, Turku, kevät 2012, 71 s., 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK).
Opinnäytetyö oli pitkäkestoinen tulkkausprojekti, jonka avulla tekijät kehittivät tulkkauksellisia taitojaan sekä tutkivat, miten tulkkaus kehittyi vuoden aikana. Opinnäytetyön toiminnallisena osuutena oli yhdeksän opastuskierroksen tulkkaukset Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Tuli on irti! -näyttelyssä.
Tulkkaukset kuvattiin ja videot toimivat tulkkauksen kehittymisen analysoinnin pohjana. Tekijät kehittivät tulkkauksen analysointiin oman itsearviointilomakkeen, jonka avulla tulkkauksia analysoitiin. Analysoitavat asiat olivat viittomavirheet, merkityssisällön välittyminen, poisjätöt, viittomakielisyys, paikantaminen ja visuaalisuus, ilmeet, tuen vastaanottaminen, paikan valinta ja puhujan vaikutus tulkkaukseen. Nämä olivat jaoteltavissa kahteen eri pääluokkaan: tulkkeen ominaisuuksiin ja tilannekontekstin vaikutukseen tulkkauksen toteuttamisessa.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että tulkkaus kehittyi vuoden aikana. Viittomavirheiden määrä väheni kolmen kuukauden jaksolla tulkkausten edetessä, minkä jälkeen niiden määrä lisääntyi ja lopuksi taas väheni. Merkityssisällön välittymisessä tapahtui kehitystä siten, että vuoden lopulla tulkit osasivat paremmin poimia puhujan puheesta merkityksen kuin alkuvuonna. Poisjätöt vähenivät loppua kohden, ja myös niiden laatu muuttui siten, että alussa ne olivat kokonaisuuden kannalta merkittäviä, mutta lopussa vain yksityiskohtia.
Viittomakielisyydessä ei tapahtunut selkeää muutosta, sillä puhujan nopeudella oli vaikutusta siihen, ehtikö tulkki tekemään viittomakielisiä ratkaisuja tulkkauksessa. Paikantaminen oli selkeää kaikissa tulkkauksissa ja tulkit ovat pystyneet tuottamaan kaikkein visuaalisimpia tulkkausratkaisuja kolmen viimeisen tulkkauksen aikana. Ilmeiden määrä lisääntyi tulkkausten edetessä, ja tukivat myös paremmin kielellistä viestiä neljässä viimeisessä tulkkauksessa. Viimeisessä tulkkauksessa puhujan olemus välittyi ilmeiden kautta paremmin kuin alun tulkkauksissa. Tuen vastaanottaminen tulkkauksessa kehittyi luontevaksi, eli tuen vastaanottaminen ei enää keskeyttänyt tulkkausprosessia. Paikan valinta kehittyi luontevammaksi ja varmemmaksi. Puhujan puhenopeus ja tyyli vaikuttivat tulkin tekemiin tulkkausratkaisuihin.
Asiasanat: viittomakieli, tulkkaus, Tuli on irti!, tulkkauksen kehittyminen, kvalitatiivinen tutkimus
Mäkiranta, Emma-Leena; Mäntylä, Linda & Saloniemi, Essi. Tulkki on irti! - tulkkauksen kehittyminen pitkäkestoisessa projektissa. Diak Länsi, Turku, kevät 2012, 71 s., 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielentulkin koulutusohjelma, viittomakielentulkki (AMK).
Opinnäytetyö oli pitkäkestoinen tulkkausprojekti, jonka avulla tekijät kehittivät tulkkauksellisia taitojaan sekä tutkivat, miten tulkkaus kehittyi vuoden aikana. Opinnäytetyön toiminnallisena osuutena oli yhdeksän opastuskierroksen tulkkaukset Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Tuli on irti! -näyttelyssä.
Tulkkaukset kuvattiin ja videot toimivat tulkkauksen kehittymisen analysoinnin pohjana. Tekijät kehittivät tulkkauksen analysointiin oman itsearviointilomakkeen, jonka avulla tulkkauksia analysoitiin. Analysoitavat asiat olivat viittomavirheet, merkityssisällön välittyminen, poisjätöt, viittomakielisyys, paikantaminen ja visuaalisuus, ilmeet, tuen vastaanottaminen, paikan valinta ja puhujan vaikutus tulkkaukseen. Nämä olivat jaoteltavissa kahteen eri pääluokkaan: tulkkeen ominaisuuksiin ja tilannekontekstin vaikutukseen tulkkauksen toteuttamisessa.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että tulkkaus kehittyi vuoden aikana. Viittomavirheiden määrä väheni kolmen kuukauden jaksolla tulkkausten edetessä, minkä jälkeen niiden määrä lisääntyi ja lopuksi taas väheni. Merkityssisällön välittymisessä tapahtui kehitystä siten, että vuoden lopulla tulkit osasivat paremmin poimia puhujan puheesta merkityksen kuin alkuvuonna. Poisjätöt vähenivät loppua kohden, ja myös niiden laatu muuttui siten, että alussa ne olivat kokonaisuuden kannalta merkittäviä, mutta lopussa vain yksityiskohtia.
Viittomakielisyydessä ei tapahtunut selkeää muutosta, sillä puhujan nopeudella oli vaikutusta siihen, ehtikö tulkki tekemään viittomakielisiä ratkaisuja tulkkauksessa. Paikantaminen oli selkeää kaikissa tulkkauksissa ja tulkit ovat pystyneet tuottamaan kaikkein visuaalisimpia tulkkausratkaisuja kolmen viimeisen tulkkauksen aikana. Ilmeiden määrä lisääntyi tulkkausten edetessä, ja tukivat myös paremmin kielellistä viestiä neljässä viimeisessä tulkkauksessa. Viimeisessä tulkkauksessa puhujan olemus välittyi ilmeiden kautta paremmin kuin alun tulkkauksissa. Tuen vastaanottaminen tulkkauksessa kehittyi luontevaksi, eli tuen vastaanottaminen ei enää keskeyttänyt tulkkausprosessia. Paikan valinta kehittyi luontevammaksi ja varmemmaksi. Puhujan puhenopeus ja tyyli vaikuttivat tulkin tekemiin tulkkausratkaisuihin.
Asiasanat: viittomakieli, tulkkaus, Tuli on irti!, tulkkauksen kehittyminen, kvalitatiivinen tutkimus