Leikki-ikäisten lasten kivunlievitys toimenpiteiden yhteydessä
Kerminen, Niina (2012)
Kerminen, Niina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205076559
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia lastensa kivunlievityksestä Satakunnan keskussairaalan lastenosastolla tehtyjen toimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi tavoitteena oli kehittää lastenosaston henkilökunnan tietoa kivunlievityksen riittävyydestä.
Aineisto koottiin kyselylomakkeen avulla lastenosastolla 23.11.2011–31.1.2012 olleiden leikki-ikäisten lasten vanhemmilta. Kyselyyn vastasi 34 leikki-ikäisen lapsen vanhempaa. Edellytys kyselyyn vastaamiselle oli, että lapselle oli tehty osastolla oloaikana jokin toimenpide. Kyselylomakkeet käsiteltiin käyttäen taulukkolaskentaohjelmaa. Avoimet vastaukset kirjoitettiin teemoittain lastenosaston henkilökunnan avuksi kivunlievityksen parantamiseksi. Tulokset on esitelty taulukoiden ja esimerkkien avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin osa leikki-ikäisistä lapsista sai kivunlievitystä ennen toimenpidettä. Kivunlievitys koettiin tarpeelliseksi ja riittäväksi. Kyselyssä huomioitiin sekä lääkkeelliset että ei-lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät. Yleisimmäksi kivunlievitysmenetelmäksi nousi rauhoittava puhe sekä lohduttaminen. Osa vastaajista kuitenkin koki, että vaikka lapsen kipua oli lievitetty, ei kivunlievitys ollut riittävää tai kivunlievityksen riittävyyttä ei osattu arvioida.
Opinnäytetyötäni voidaan käyttää lasten osaston kivunlievityksen kehittämiseen. Osastolla voitaisiin harkita kipumittareiden hyödyntämistä kivunarvioinnissa. Jatkossa kivunlievityksen riittävyyttä voisi tutkia osastolla mahdollisten kehitystoimenpiteiden jälkeen. Myös sairaanhoitajan ja vanhempien vuorovaikutuksen tärkeyttä lasten kivunlievityksessä voisi tutkia.
Aineisto koottiin kyselylomakkeen avulla lastenosastolla 23.11.2011–31.1.2012 olleiden leikki-ikäisten lasten vanhemmilta. Kyselyyn vastasi 34 leikki-ikäisen lapsen vanhempaa. Edellytys kyselyyn vastaamiselle oli, että lapselle oli tehty osastolla oloaikana jokin toimenpide. Kyselylomakkeet käsiteltiin käyttäen taulukkolaskentaohjelmaa. Avoimet vastaukset kirjoitettiin teemoittain lastenosaston henkilökunnan avuksi kivunlievityksen parantamiseksi. Tulokset on esitelty taulukoiden ja esimerkkien avulla.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin osa leikki-ikäisistä lapsista sai kivunlievitystä ennen toimenpidettä. Kivunlievitys koettiin tarpeelliseksi ja riittäväksi. Kyselyssä huomioitiin sekä lääkkeelliset että ei-lääkkeelliset kivunlievitysmenetelmät. Yleisimmäksi kivunlievitysmenetelmäksi nousi rauhoittava puhe sekä lohduttaminen. Osa vastaajista kuitenkin koki, että vaikka lapsen kipua oli lievitetty, ei kivunlievitys ollut riittävää tai kivunlievityksen riittävyyttä ei osattu arvioida.
Opinnäytetyötäni voidaan käyttää lasten osaston kivunlievityksen kehittämiseen. Osastolla voitaisiin harkita kipumittareiden hyödyntämistä kivunarvioinnissa. Jatkossa kivunlievityksen riittävyyttä voisi tutkia osastolla mahdollisten kehitystoimenpiteiden jälkeen. Myös sairaanhoitajan ja vanhempien vuorovaikutuksen tärkeyttä lasten kivunlievityksessä voisi tutkia.