'Ei me olla ihmeiden tekijöitä' : Henkilökunnan käsitykset muistisairaan kotiuttamisen mahdollistavista tekijöistä ja kotiuttamisprosessista
Lento-Hukkinen, Tuula (2009)
Lento-Hukkinen, Tuula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909204607
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909204607
Tiivistelmä
Opinnäytetyö oli kuvaus kotiuttamisprosessin kehittämistyöstä muistisairaiden kuntoutus, arviointi ja sijoitustoimintaan erikoistuneella osastolla. Tarkoituksenani oli kuvata ja analysoida työntekijöiden ongelmallisiksi kokemia tekijöitä muistisairaiden kotiuttamisprosessista sekä tekijöistä, jotka mahdollistavat muistisairaan kotiuttamisen. Opinnäyte toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteiden mukaan.
Tutkimuksen aineistona oli henkilökunnalle tehty kirjallinen kysely ja kotiuttamistyöryhmän nauhoitettu keskustelu. Aineisto analysoitiin ensin laadullisella sisällönanalyysillä. Sen jälkeen kirjoitettiin koko aineistosta yhteinen tarina muistisairaiden kotiuttamisen mahdollistavista tekijöistä. Samaa luokiteltua aineistoa hyväksi käyttäen muodostettiin Goffmanin kehysteoriaan perustuen kolme kehystä selkiyttämään ja kuvaamaan henkilökunnan erilaisia vuorovaikutustilanteita osastolla. Kotiuttamisprosessia kuvasin ja analysoin Checklandin ja Sengen ajatusten pohjalta.
Kotiuttamisen mahdollistavia tekijöitä olivat terveydenhuoltohenkilöstön, omaisten, läheisten kognitiiviset tekijät ja erityisesti osaston sekä kotihoidon henkilökunnan ammattitaito, kotiuttamiseen positiivisesti suhtautuva ajattelumalli sekä hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä. Organisatorisista tekijöistä pidettiin tärkeänä osaston sisäistä ja ulkoista viestintää, organisaatiokäytäntöä, jossa kuunnellaan kaikkien tiimin jäsenten mielipidettä ja panostetaan fyysiseen kuntoutukseen ja muistisairaiden aktiiviseen arkeen. Muistisairaan toimintakykyä lähestyttiin elämänlaadun näkökulmasta. Muistisairauden asteella oli merkitystä, mutta tärkeämpänä tekijänä henkilökunta piti muistisairaan psyykkistä toimintakykyä ja voimavaroja. Henkilökunnan mielestä yhteiskunnalliset tekijät mahdollistavat muistisairaan kotiuttamisen. Vastauksissa pohdittiin myös kotiutusten epävirallista vastuuta ja eettisiä kysymyksiä. Henkilökunnan toiminnan kehyksiä muodostui kolme: henkilökunnan ammatillinen kehys, positiivinen asennoituminen kehys ja maallikkokehys.
Kotiuttamisprosessin ongelmia ovat yhteistyön vaikeus ja erimielisyys kotiuttamisesta niin hoitotiimin sisällä kuin omaisten ja kotihoidon kanssa, henkilökunnan ammattitaidon puute, kotiuttamiseen liittyvän tiedonkulun katkeaminen, osaston toimimattomat käytännöt, palvelujärjestelmän huonot resurssit. Kotiuttamisprosessia pidettiin dynaamisena, sen on jatkuttava kotona, sen tuloksellisuutta tulisi jatkuvasti arvioida ja sitä tulee kehittää.
Tutkimuksen tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä muistisairaiden kotiuttamista osastolla. Tutkimuksen tuloksista voidaan käydä keskustelua myös muilla muistisairaiden kuntoutukseen ja kotiuttamiseen erikoistuneilla osastoilla. Muistisairaan perheen kokonaisuutena huomioivia toimintatapoja tulisi kehittää ja niiden vaikutusta tutkia. Myös muistisairaan kotiuttamisen mahdollistavista tekijöistä tarvitaan lisätutkimusta. Kotiuttamisprosessin ongelmia tulisi tutkia myös käytännössä.
Tutkimuksen aineistona oli henkilökunnalle tehty kirjallinen kysely ja kotiuttamistyöryhmän nauhoitettu keskustelu. Aineisto analysoitiin ensin laadullisella sisällönanalyysillä. Sen jälkeen kirjoitettiin koko aineistosta yhteinen tarina muistisairaiden kotiuttamisen mahdollistavista tekijöistä. Samaa luokiteltua aineistoa hyväksi käyttäen muodostettiin Goffmanin kehysteoriaan perustuen kolme kehystä selkiyttämään ja kuvaamaan henkilökunnan erilaisia vuorovaikutustilanteita osastolla. Kotiuttamisprosessia kuvasin ja analysoin Checklandin ja Sengen ajatusten pohjalta.
Kotiuttamisen mahdollistavia tekijöitä olivat terveydenhuoltohenkilöstön, omaisten, läheisten kognitiiviset tekijät ja erityisesti osaston sekä kotihoidon henkilökunnan ammattitaito, kotiuttamiseen positiivisesti suhtautuva ajattelumalli sekä hyvä yhteistyö eri toimijoiden välillä. Organisatorisista tekijöistä pidettiin tärkeänä osaston sisäistä ja ulkoista viestintää, organisaatiokäytäntöä, jossa kuunnellaan kaikkien tiimin jäsenten mielipidettä ja panostetaan fyysiseen kuntoutukseen ja muistisairaiden aktiiviseen arkeen. Muistisairaan toimintakykyä lähestyttiin elämänlaadun näkökulmasta. Muistisairauden asteella oli merkitystä, mutta tärkeämpänä tekijänä henkilökunta piti muistisairaan psyykkistä toimintakykyä ja voimavaroja. Henkilökunnan mielestä yhteiskunnalliset tekijät mahdollistavat muistisairaan kotiuttamisen. Vastauksissa pohdittiin myös kotiutusten epävirallista vastuuta ja eettisiä kysymyksiä. Henkilökunnan toiminnan kehyksiä muodostui kolme: henkilökunnan ammatillinen kehys, positiivinen asennoituminen kehys ja maallikkokehys.
Kotiuttamisprosessin ongelmia ovat yhteistyön vaikeus ja erimielisyys kotiuttamisesta niin hoitotiimin sisällä kuin omaisten ja kotihoidon kanssa, henkilökunnan ammattitaidon puute, kotiuttamiseen liittyvän tiedonkulun katkeaminen, osaston toimimattomat käytännöt, palvelujärjestelmän huonot resurssit. Kotiuttamisprosessia pidettiin dynaamisena, sen on jatkuttava kotona, sen tuloksellisuutta tulisi jatkuvasti arvioida ja sitä tulee kehittää.
Tutkimuksen tietoa voidaan hyödyntää kehitettäessä muistisairaiden kotiuttamista osastolla. Tutkimuksen tuloksista voidaan käydä keskustelua myös muilla muistisairaiden kuntoutukseen ja kotiuttamiseen erikoistuneilla osastoilla. Muistisairaan perheen kokonaisuutena huomioivia toimintatapoja tulisi kehittää ja niiden vaikutusta tutkia. Myös muistisairaan kotiuttamisen mahdollistavista tekijöistä tarvitaan lisätutkimusta. Kotiuttamisprosessin ongelmia tulisi tutkia myös käytännössä.