Välitön yhteistoiminta - Lähijohtaminen ja työyhteisö : kartoitus Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lähiesimiesten näkemyksistä välittömästä yhteistoiminnasta esimiestyön välineenä työyksiköissä

Abstract

Välittömän yhteistoiminnan keskeinen merkitys on vuorovaikutuksellisuus ja tiedon jakaminen työyhteisössä lähiesimiehen ja työntekijöiden välillä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli kartoittaa hoitotyön lähiesimiesten näkemyksiä välittömästä yhteistoiminnasta esimiestyön ja johtamisen välineenä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä. Tavoitteena oli tuottaa kohdeorganisaatiolle tietoa ja antaa keinoja yhteistoiminnan kehittämiseen työyksiköissä. Tarve tutkimukselle nousi kohdeorganisaation edustuksellisten yhteistoimintaelinten keskusteluissa. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen kyselylomakkeella, jossa oli muutama avoin kysymys aihealueeseen liittyen. Kyselytutkimuksella kartoitettiin hoitotyön lähiesimiesten käsityksiä välittömästä yhteistoiminnasta, millaisia välittömän yhteistoiminnan muotoja lähiesimiehet käyttävät ja mitkä tekijät edistävät ja haittaavat välitöntä yhteistoimintaa. Tilastollinen analyysi tehtiin käyttäen SPSS-ohjelmistoa.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että esimiesten näkökulmasta välitön yhteistoiminta on merkittävä osa esimiestyötä ja johtamista. Välittömän yhteistoiminnan merkittävimmäksi keinoksi koettiin välitön keskustelu lähiesimiehen ja työntekijän välillä. Välittömän yhteistoiminnan merkitys koettiin sitä suuremmaksi, mitä lähempänä työntekijää se tapahtuu ja sen merkityksen koettiin vähenevän toimialuetasolle mentäessä. Välitöntä yhteistoimintaa edistäviä tekijöitä olivat luottamus, avoin ilmapiiri, esimiehen läsnäolo, riittävät resurssit ja oikea-aikainen keskustelu. Välitöntä yhteistoimintaa haittaaviksi tekijöiksi nousivat työilmapiirin, johtamiskulttuurin ja tiedonkulun ongelmat sekä riittämättömät resurssit.

Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että välittömän yhteistoiminnan merkityksen selkiyttäminen organisaatiossa ja viestinnän parantaminen organisaation eri tasojen välillä välittömän yhteistoiminnan keinoin on jatkossakin tarpeen. Kehittämisehdotuksena esitämme, että organisaatioon luodaan ohjeet välittömän yhteistoiminnan toteuttamiselle toimialueilla.

The Master’s thesis studied immediate co-operation within Pirkanmaa health care district from the head nurse’s viewpoint. The focus of the study was on exploring the head nurses’ experiences and how they saw the meaning of immediate co-operation as a part of their daily management. The need for study had been raised in the discussions of the committee for co-operation.

The purpose was to provide information on the implementation of immediate co-operation that can be used to develop workplace immediate co-operation and collaboration. The method of this study was quantitative. The data were collected by using a structured survey with a few open questions. The quantitative data were analyzed using the SPSS-program.

Most responses stated that immediate co-operation was found meaningful in daily management. It was also found that there was not enough time to perform immediate co-operation. The main factors found to encourage immediate co-operation were trust, sufficient resources and timely discussion. The main factors to obstruct immediate co-operation were problems in work community atmosphere, communication and management and insufficient resources.