Visioita ja valintoja : Tapahtumatuotannon tulevaisuus helsinkiläisten tuottajien arvioimana

Abstract

Helsingin kaupunki nostaa tuottajat yhdeksi keskeiseksi ammattiryhmäksi kaupungin kulttuurisen toiminnan kehityksen kannalta vuoteen 2010 ulottuvassa Kaupunki luomisen tilana -kulttuurikomiteamietinnössään. Tuottajuutta pidetään osana kaupunkikulttuuria, jonka rooli tulee yhä keskeisemmäksi taloudellisten ja kulttuuristen muutosten muokkaamassa toimintaympäristössä.

Uudelle toimintaympäristölle on taloudellisessa mielessä ominaista produktioiden sekarahoitus: julkisen tuen rinnalla tarvitaan yhä monipuolisempaa rahoitusta. Helsinkiläinen tapahtumatuottajien kenttä rakentuu taustaltaan varsin heterogeenisestä toimijoiden ryhmästä. Toimintaa leimaa tuottajan toimiminen yritys- tai freelancer-pohjaisesti, yhdistystaustaisesti tai julkisen sektorin palveluksessa. Tuottaja toimii työssään usein kaikkien edellä mainittujen toimintaympäristöjen risteyskohdissa ja liikkuu niiden välillä joustavasti.

Julkinen sektori on 90-luvun aikana lakkauttanut kulttuurisihteerien virkoja tai muuttanut niitä mm. kulttuurituottajien viroiksi. Samanaikaisesti kunnat ovat lisänneet ulkopuolisten tuottajien tarjoamien palveluiden ostoa. Tämä on johtanut freelancereina toimivien taiteilijoiden määrän moninkertaistumiseen, jonka vuoksi tarvitaan heitä ns. työllistäviä vapaita kulttuurituotantoja.

Tämän kartoituksen taustalla on ammattikorkeakoulujen kulttuurituotannon koulutuksen avainhenkilöille tekemäni haastattelut ja opetussuunnitelmien analyysit. Haastattelujen ja opetussuunnitelmien tarkastelun pohjalta olen luonut kuvan kulttuurituottajan osaamisalueesta ja ammattikunnan kehitysskenaarioista viiden vuoden aikajänteellä. Näiden pohjalta laadin ammatissaan toimiville tuottajille internet-pohjaisen kyselylomakkeen, jonka lähetin 64 helsinkiläiselle tapahtumatuottajalle. Vastaajat valittiin siten, että he edustavat mahdollisimman laajasti tapahtumatuotannon eri sektoreita ja sisältöalueita ja tuntevat ammattihistoriansa kautta edustamansa kentän hyvin.

Kyselyyn vastasi 33 tapahtumatuotannon kentän toimijaa (vastausprosentti 49). Vastanneet edustavat melko tasaisesti yksityistä, vapaiden ammatinharjoittajien, yhdistysten ja julkisen sektorin toimintaympäristöjä. Kulttuurisektoreina vastaajien joukossa oli edustettuna musiikki, tanssi, teatteri, (uus)mediasisältöiset tapahtumat sekä useita monialaisia kaupunkifestivaaleja.

Kartoitus luo kuvaa varsin moniulotteisesta ammattilaisten joukosta. Sen perusteella tunnistetaan tapahtumatuottajan keskeisintä osaamista ja eri toimintaympäristöjen eroavaisuuksia.

Tässä kartoituksessa jaottelen tuottajien toimintakenttää kolmen teeman kautta. Ensinnäkin kuvaan tapahtumatuotannon nykyistä toimijakuntaa, heidän koulutustaustaansa ja työnkuvaansa. Toiseksi etsin vastausta siihen, millaisia kehitysnäkymiä tuottajakentän toimijat arvioivat seuraavan viiden vuoden aikana toimialallaan, ja kolmanneksi kartoitan millaista osaamiskarttaa tuottajat pitävät tärkeänä tuottajan työn perustana tulevaisuudessa. Raportin toisessa luvussa luon lyhyen katsauksen kotimaiseen kulttuurituottajuutta kartoittaneeseen kirjallisuuteen. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimusaineiston. Neljäs ja viides luku keskittyvät helsinkiläisten tuottajien muodostaman kentän nykytilanteen kuvailuun, jonka jälkeen erottelen kuudennessa luvussa nykyisen tuottajan toimenkuvan kehitysnäkymiä jakamalla niitä julkisen, kolmannen ja yrityssektorin tulevaisuusskenaarioiksi.Seitsemäs luku keskittyy paikantamaan helsinkiläisten tuottajien välisiä jännitteitä ja Helsinkiä tuotannon kenttänä. Kahdeksannessa luvussa vertailen tämän kartoituksen aineistoa KLEROT-hankkeen aikana kertyneeseen muuhun tuottajia koskevaan aineistoon. Vertaan tuottajien näkemyksiä ensiksi ammattikorkeakoulujen avainhenkilöiden näkemyksiin kentän kehityksestä ja toiseksi teatteria, tanssia ja musiikkia edustaneiden avainhenkilöiden näkemyksiin tuottajuudesta. Lopuksi pohdin aineistojen pohjalta tulevaisuuden kehitysjännitteitä ja helsinkiläisen tapahtumatuotannon ammattikunnan kehitysmahdollisuuksia.