Moniammatillinen yhteistyö raskaana olevan päihteitä käyttävän naisen hoitoketjussa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää ja kuvata pääkaupunkiseudulla moniammatillisen yhteistyön toimivuutta huumeita, alkoholia ja/tai lääkkeitä käyttävän naisen hoitoketjun eri tasoilla. Opinnäytetyö on osa Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikan tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena on laatia erityistukea tarvitsevan raskaana olevan huumeita, alkoholia ja /tai lääkkeitä (HAL) käyttävän naisen hoitoketju Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) alueelle.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui 15.11.2011 pidetyn alueellisen koulutuspäivän osallistujille tehdystä koulutuspalautteen kyselystä (n=83) ja hoitoketjun eri tasoilla työskenteleville asiantuntijoille tehdyistä 9 haastattelusta. Haastatellut asiantuntijat olivat sekä perusterveydenhuollossa, että erikoissairaanhoidossa työskenteleviä hoito- ja sosiaalialan asiantuntijoita, jotka kohtaavat työssään huumeita, alkoholia ja/tai lääkkeitä käyttäviä raskaana olevia ja/tai synnyttäneitä naisia. Kyselyaineisto käsiteltiin manuaalisesti. Haastattelut toteutettiin teemoittain ja analysoitiin teoriaa ohjaavalla sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittivat, että yhteistyö koettiin hoitoketjun eri tasoilla melko sujuvaksi, mutta perusterveydenhuollossa työskentelevät asiantuntijat olivat keskimäärin tyytymättömämpiä yhteistyöhön kuin erikoissairaanhoidon parissa työskentelevät. Tähän vaikutti tiedon kulku, resurssipula ja henkilökunnan vaihtuvuus. Tiedon kulkua vaikeutti eri tietojärjestelmien suuri määrä ja salassapitovelvollisuuden tulkinta sosiaalitoimen ja äitiys- ja lastenneuvolan välillä. Osa terveydenhoitajista koki myös jäävänsä asiakastaan koskevien verkostopalaverien ulkopuolelle.

Yhteistyötä voidaan parantaa tutustumalla hoitoketjun eri tasoihin ja järjestämällä alueellisia pienimuotoisia yhteistyöpalavereita. Yhteistyöpalavereiden ideana on oman työn vertaaminen toisen toimintaan ja toisilta oppiminen. Myös koulutusta tulee lisätä ja painottaa dialogisen vuoropuhelun osaamista. Terveydenhoitajan rooli ja vastuu tulee selkiyttää asiakas ja potilaskohtaisesti huumeita, alkoholia ja tai lääkkeitä käyttävän raskaana olevan naisen hoidossa. Tämä parantaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välistä tiedon kulkua ja vähentää päällekkäistä työskentelyä.

The aim of this thesis is to describe the multi-professional co-operation in the care of a substance abusing pregnant woman and the different levels of the care in the Metropolitan area.This thesis is a part of the Helsinki University Central Hospital Women´s Clinic research and develompent projects. The aim of the project is to establish a carepath for substance abusing mothers (HAL) in a need of special suport. The carepath will serve the area of the Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS).

The empirical data consisted of the training feedback survey (n=83) conducted to the participants of a regional training day and nine interviews. The training was held on the 15 November 2011 and the interviews were carried out for the experts working on different levels of the care path of substance abusing pregnant women. The interviewed experts were health care workers and social workers working in the primary health care and spezialiced care units. The survey data was processed manually. The interviews were conducted by themes using inductive content analysis.

The findings showed that the cooperation on different levels was seen to be rather smooth, but in primary health care the specialists were on average less satisfied with the co-operation than in specialized health care settings. This was affected by the flow of information, lack of resources and the turnover of the personnel. The flow of information was hindered because of patient information programmes and the interpretation of the patient confidentiality issues between the social services and ante- and post-natal clinics. In addition some of the public health nurses felt that they were left out form the network meetings conserning their own clients.

The cooperation can be improved by learning about the different levels of the carepath and by organizing regional small-scale cooperation meetings. The idea of these meetings would be to compare the work of the experts and to learn from each other. The training must be increased and dialogical communication skills must be emphasised. The role of the public health nurse should be clarified patient and client spesifically in the care of substance abusing pregnant mothers. This will improve the information flow between the specialized and primary health care and reduce the duplication of work.