Yhteistyötä, ymmärtämättömyyttä ja putoamisen paikkoja : Omaiset kertovat kokemuksistaan mielenterveyspalveluista

Abstract

Opinnäytetyöni kartoitti omaisten kokemuksia omasta asemastaan julkisissa mielenterveyspalveluissa. Pyrin nostamaan teemahaastattelujen avulla esille sellaisia käytännön tilanteita, joissa omainen on kokenut tulleensa kuulluksi tai sivuutetuksi. Halusin selvittää myös, kenen ääni tulee kuulluksi päätöksenteossa, ja mitkä tekijät edistävät tai estävät omaisen kuulluksi tulemista.

Suorittamani viiden teemahaastattelun aikana kävi ilmi, etteivät haastatellut omaiset muista niin tarkkaan yksittäisiä käytännön tilanteita, että aineiston perusteella olisi mahdollista tarkastella päätöksentekoa ja omaisen osallisuutta siinä. Tutkimus antoi kuitenkin kuvan siitä, millaisissa tilanteissa omaiset olivat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja millaisiin tilanteisiin liittyi ongelmia omaisen näkökulmasta.

Omaisten kuulluksi tulemisen kokemukset liittyivät usein vaiheeseen, jolloin sairastunut läheinen oli psykiatrisen hoidon piirissä, kun taas sairastuneen hoitoon pääsyn ja sairaalasta kotiuttamisen kuvaukset olivat ongelmakertomuksia. Myös sosiaaliturvan pirstaleisuus näyttäytyi ongelmallisena niissä kertomuksissa, joissa omainen koetti selvitä itse byrokratiaviidakossa ilman sosiaalialan ammattilaisen apua. Tilanteet, joissa ammattihenkilöstö antoi omaiselle tietoa tai ylipäätään keskusteli omaisen kanssa, näyttäytyivät myönteisinä kokemuksina. Tuloksia arvioitaessa on huomattava, että osa kokemuksista kumpuaa vanhoista, vuosien tai vuosikymmenienkin takaisista tapahtumista.

Haastattelemani omaiset esittivät myönteisemmän näkemyksen omasta asemastaan kuin omaisen asemasta yleisesti ottaen. Tarkastelin tätä eroa narratiivisen lähestymistavan avulla. Ero on mahdollista ymmärtää esimerkiksi siten, että pitkän selviytymisprosessin läpikäyneet omaiset ovat jäsentäneet kokemuksiaan kertomalla niistä sosiaalisessa ympäristössä ja he tulkitsevat kokemuksiaan keskimääräistä myönteisemmin.

My dissertation surveyed the experiences of close relations of their own position in the public mental health services. I tended to describe practical situations in which the close relation has experienced that he has been heard or passed. I wanted also to clarify whose voice is heard in the decision-making and what factors promote or prevent the fact that the close relation becomes heard.

During the five theme interviews performed by me it appeared that the close relations did not remember so carefully individual practical situations that it would be possible to examine decision-making and the share of the close relation on the basis of the material. However, the study gave a picture from in what kind of situations the close relations had experienced that they had been heard and what kind of situations were problems connected from the point of view of the close relation.

Such experiences in which case the close relations were heard were often connected to the stage in which case the patient was in the psychiatric care whereas the descriptions of entrance to the care and entrance home from hospital were problem stories. Also the splinter of social security appeared problematic in those stories when the close relation tried to cope with the bureaucracy without the help of the professional of the social services. The situations in which the professional staff gave information to the relatives or came to discuss appeared as positive experiences. When one estimates the results, there are considerable that some of the experiences rise from the old events which took place the years or decades also ago.

The close relations who I interviewed presented a more affirmative view on their own position than on the position of relatives generally speaking. I examined this difference with the help of the narrative research method. It is possible to understand the difference for example so that the ones which had gone through a long adapting process have analyzed their experiences in the social environment by telling about them and they interpret their experiences more positively than average.