Koskettaminen dementiaa sairastavien vanhusten hoitotyössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa hoitajien ja opiskelijoiden henkilökohtaisista kokemuksista koskettamisesta dementoituneen vanhuksen hoitotyössä. Tarkoituksena oli selvittää, miten hoitajat ja opiskelijat kokevat koskettamisen ja miten he kuvaavat koskettamisen merkityksen dementiahoitotyössä. Tavoitteena on, että tutkimustuloksia hyödynnetään dementiaa sairastavien parissa työskentelevien hoitajien ja opiskelijoiden ammatillisen kehittymisen apuna ja tukea eettistä osaamista sekä herättää keskustelua työyhteisössä koskettamisen tärkeydestä. Koskettamiseen vaikuttavien tekijöiden pohtiminen nostaa kosketuksen tiedostetuksi toiminnaksi, joka edesauttaa hyvän hoitosuhteen muodostumista. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla kesä-heinäkuussa 2010. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Huittisissa hoivakoti Iltatuulen kolme lähihoitajaa ja kaksi lähihoitajaopiskelijaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Aineiston pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin kautta muodostui yhteensä kahdeksan yläkategoriaa. Ensimmäisen tutkimustehtävän alle muodostui kuusi yläkategoriaa ja toisen tutkimustehtävän alle muodostui kaksi yläkategoriaa.

Tutkimustulosten mukaan kosketus oli välittämistä, läsnäoloa, huolenpitoa ja sanatonta kommunikaatiota sekä tärkeä osa dementoituneen vanhuksen hoitotyötä, kun sanat eivät enää tavoittaneet vanhusta. Lisäksi kosketus toi lämpöä ja turvallisuutta. Sillä voitiin poistaa ahdistusta, levottomuutta ja rauhoittaa aggressiivisesti käyttäytyvä dementoitunut vanhus. Hoitajien ja opiskelijoiden kokemusten mukaan kosketuksella oli suuri merkitys dementiaa sairastavan vanhuksen hyvinvoinnille. Tulosten perusteella kosketuksesta tuli paljon positiivisia kokemuksia. Kosketus voitiin kokea myös epämiellyttävänä. Hoitajat ja opiskelijat kokivat dementiahoitotyössä kosketuksen olevan hyvin yksilöllistä jokaista asukasta että hoitajaa kohtaan. Koskettamisen käyttämiseen ja kokemiseen vaikuttivat hoitajan ammattitaito ja ammatillisuus, henkilökohtainen tila ja reviiri, joiden kokeminen oli yhteydessä elettyyn elämään. Lapsuudessa saadut kosketuskokemukset saattoivat tehdä araksi kosketukselle. Ennen kuin dementoituneeseen koskettiin, haettiin siihen lupaa puheella jonka jälkeen asukasta lähestyttiin rauhallisesti. Haastateltavat koskettivat vanhusta tämän etupuolelta. Näin voitiin välttää dementoituneen pelästyttäminen. Opinnäytetyön tuloksia voitaisiin hyödyntää dementiahoitotyössä ja niistä voi olla apua myös dementiaa sairastavien omaisille. Tätä tutkimusta voidaan käyttää työyhteisössä keskustelujen virittäjänä hoitokäytäntöjä tarkasteltaessa. Jatkotutkimusaiheena voisi olla muun muassa se, mitä ominaisuuksia pitäisi edellyttää hoitajilta joita valitaan dementiayksikköön työhön. Mielenkiintoista olisi selvittää myös vanhusten mielipiteitä ja käsityksiä koskettamisesta.

The aim of this study was to gather information about the personal experiences of nurses and students on the effects of touch in the nursing of elderly with dementia. The goal was to find how nurses and students experience the touch and how they describe its meaning in the nursing process. The intent is that the findings would be used in the vocational development of nurses and students working with patients with dementia and support the ethical know-how; the importance of touch should be discussed within the nursing community. Thinking about the factors that affect touching is helping it to become a conscious process that benefit the forming of a good patient-nurse relationship. The study was qualitative and the material was collected with theme interviews during the June-July period of 2010. The target group of the study was the three practical nurses and two practical nurse students of the nursing home Iltatuuli in Huittinen. The material was processed through inductive content analysis. Eight discrete categories were formed as the result of simplification, grouping and abstraction. Six and two categories were formed from the first and second research tasks, respectively.

The findings tell that touch means concern, presence, caring and non-verbal communication; it is an important part of nursing elderly with dementia, at the time of life when words have lost their reach. Touch also brings warmth and safety. It alleviates anxiety, restlessness and it pacifies aggressive behaviour. According to nurses and students, touching plays a significant role in well being of elderly who suffer from dementia. Based on results, the experiences from touching were positive. Some experienced touching as unpleasant. Nurses and students felt that touching in the treatment of dementia was very subjective, both for the patient and the nurse. The expertise and skills of the nurse along with personal space of the patient affected the way touching was experienced; there was correlation between experiencing touching and the life experiences of the patient. Touching experiences acquired in childhood possibly had a sensitising effect. Permission to touch was asked in prior doing it and the patient was approached calmly. The interviewed personnel touched the elderly from the front, thus avoiding frightening the demented. The results of this study could be utilised in the nursing of demented patients and could also be helpful for the patient’s close relatives. The research can be used to stir up discussion in the workplace about the nursing practices. Additional research could include inter alia what kind of qualities should be required from the nurses who apply for a job in the dementia ward. It would also be interesting to find out about the opinions and beliefs about touching from the elderly themselves.