Aviomiesten kokemuksia muistisairaan puolisonsa omaishoitajuudesta
Saarnio, Susanna (2012)
Saarnio, Susanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205137888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205137888
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten omaishoitajat jaksavat muistisairaan puolisonsa kanssa arjen tuomissa haasteissa ja miten hyvin omaishoitajat tietävät tukimuodoista, joita heille olisi tarjolla. Tarkoituksena oli myös selvittää, milloin omaishoitajan jaksaminen ei enää riitä ja hänen pitää hakea puolisolleen hoitopaikkaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada tietoa hoitotyöntekijöille ja palveluiden tuottajille omaishoitajien kokemuksista ja jaksamisesta muistisairaan puolisonsa kanssa sekä millaisia palveluita ja tukimuotoja omaishoitajat käyttivät sekä tarvitsisivat lisää.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena haastattelututkimuksena. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2011. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin ryhmä- ja yksilöhaastattelua, joka toteutettiin itse tehdyn haastattelurungon pohjalta. Kohdejoukkona olivat omaishoitajat (=10) eri puolilta Satakuntaa. Haastatteluihin osallistui yhdeksän miespuolista omaishoitajaa. Omaishoitajista kuudella vaimo oli haastatteluhetkellä laitoshoidossa, kaksi omaishoitajaa hoiti vaimoa kotona ja yhden omaishoitajan vaimo oli hiljattain kuollut.
Tutkimustulokset osoittivat, että omaishoitajat kokivat vaimon sairastumisen raskaana tulevaisuuden kannalta. Omaishoitajan työssäkäynti, vaimon muistamattomuus, yölliset valvomiset ja karkailut rasittivat omaishoitajien jaksamista. Omaishoitajien päätökseen hakea vaimolle hoitopaikkaa vaikuttivat paljon omaishoitajan jaksaminen ja vaimon voinnin huononeminen. Osan omaishoitajista ei tarvinnut hakea vaimolle hoitopaikkaa. Omaishoitajat saivat hyvin tukea ja tietoa vaimon sairastuttua muistisairauteen. Läheisten antama tuki jäi omaishoitajien kohdalla vähäiseksi. Kaksi omaishoitajaa koki, etteivät olleet saaneet tarpeeksi tukea ja tietoa omaishoitajana olon aikana.
Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää naispuolisten omaishoitajien jaksamista muistisairaan puolison kanssa sekä sitä, kuinka hyvin omaishoitajat tietävät muistisairauksien ensioireista. Omaishoitajien kannalta voitaisiin myös tutkia heidän kokemuksiaan läheisten antaman tuen merkityksestä oman jaksamisen kannalta, kun hoitaa muistisairasta puolisoa.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena haastattelututkimuksena. Haastattelut toteutettiin marras-joulukuussa 2011. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin ryhmä- ja yksilöhaastattelua, joka toteutettiin itse tehdyn haastattelurungon pohjalta. Kohdejoukkona olivat omaishoitajat (=10) eri puolilta Satakuntaa. Haastatteluihin osallistui yhdeksän miespuolista omaishoitajaa. Omaishoitajista kuudella vaimo oli haastatteluhetkellä laitoshoidossa, kaksi omaishoitajaa hoiti vaimoa kotona ja yhden omaishoitajan vaimo oli hiljattain kuollut.
Tutkimustulokset osoittivat, että omaishoitajat kokivat vaimon sairastumisen raskaana tulevaisuuden kannalta. Omaishoitajan työssäkäynti, vaimon muistamattomuus, yölliset valvomiset ja karkailut rasittivat omaishoitajien jaksamista. Omaishoitajien päätökseen hakea vaimolle hoitopaikkaa vaikuttivat paljon omaishoitajan jaksaminen ja vaimon voinnin huononeminen. Osan omaishoitajista ei tarvinnut hakea vaimolle hoitopaikkaa. Omaishoitajat saivat hyvin tukea ja tietoa vaimon sairastuttua muistisairauteen. Läheisten antama tuki jäi omaishoitajien kohdalla vähäiseksi. Kaksi omaishoitajaa koki, etteivät olleet saaneet tarpeeksi tukea ja tietoa omaishoitajana olon aikana.
Jatkotutkimuksena voitaisiin selvittää naispuolisten omaishoitajien jaksamista muistisairaan puolison kanssa sekä sitä, kuinka hyvin omaishoitajat tietävät muistisairauksien ensioireista. Omaishoitajien kannalta voitaisiin myös tutkia heidän kokemuksiaan läheisten antaman tuen merkityksestä oman jaksamisen kannalta, kun hoitaa muistisairasta puolisoa.