Tosi-tv - kohti todempaa televisiota?
Tikkanen, Salla (2012)
Tikkanen, Salla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053111100
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053111100
Tiivistelmä
Tosi-tv on alkuajoistaan lähtien ollut kritisoitu viihdemuoto ja sen sensaatiohakuisuutta ja luotettavuutta on kyseenalaistettu. Kuitenkin sen tunnuspiirteissä ja tekotavoissa on paljon yhtäläisyyksiä dokumenttiin, joka puolestaan mielletään vakavaksi ja merkitykselliseksi viestintäkeinoksi. Tarkastelun kohteena on näitä lajityyppejä yhdistävä dokumentaarinen tosi-tv-sarja Iholla.
Tosi-tv:n todellisuutta hyödyntäviä keinoja valotetaan eri tunnuspiirteiden kautta. Näkökulma on antropologinen; kuinka ihmiset suhtautuvat tosielämään perustuvaan materiaaliin ja miten medialukutaito vaikuttaa tosi-tv-sarjojen vastaanottoon. Katsoja tuntee manipuloinnin keinot ja kuvaan ei voi enää luottaa samalla tavalla kuin ennen. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin kysymys tekijästä. Onko teoksen alkuperänä yksilö, ryhmä vaiko yleisö? Yksi tosi-tv:n leimaava piirre on sen globaali luonne. Televisioformaatteja myydään alkuperäismaasta ulkomaille ja sarjoja imitoidaan sekä plagioidaan. Onkin aiheellista pohtia, kuinka formaatit toimivat eri maissa ja mitä informaatiota formaattien mukana siirtyy.
Tositelevisiosta siirrytään dokumentin teoriaan. Vaikka dokumenttia pidetäänkin luotettavana mediana, senkin kykyä kuvailla todellisuutta on kyseenalaistettu. Molempia karsitaan, ositetaan ja dramatisoidaan leikkausvaiheessa. Suhtautumista dramatisointiin tutkitaan esimerkkisarjan Iholla avulla. Tarkastelussa otetaan huomioon kolme näkökantaa: yleisön, tekijän ja kohteen suhtautumiset sarjan yritykseen kuvailla todellisuutta. Kaikille tuntuu olevan selvää, että television avulla ei voida esittää todellisuutta.
Lopputuloksena on, että tosi-tv ei ole pelkkä tuulahdus, vaan ennemminkin toimintamalli nykytelevisiossa. Se vetoaa katsojiinsa helposti lähestyttävien kohteidensa – tavallisten ihmisten takia. Uusia muotoja tosi-tv:stä syntyy jatkuvasti ja esimerkiksi rajat dokumenttiin hämärtyvät, kun tekijätkin voivat olla samoja. Tosi-tv-sarjat syntyvät katsojien tarpeesta samaistua, tirkistellä, saada tietoa tai rentoutua. Siksi tosi-tv:tä ei lajityyppinä tulisi leimata alempiarvoiseksi viihteeksi tai mediaksi.
Tosi-tv:n todellisuutta hyödyntäviä keinoja valotetaan eri tunnuspiirteiden kautta. Näkökulma on antropologinen; kuinka ihmiset suhtautuvat tosielämään perustuvaan materiaaliin ja miten medialukutaito vaikuttaa tosi-tv-sarjojen vastaanottoon. Katsoja tuntee manipuloinnin keinot ja kuvaan ei voi enää luottaa samalla tavalla kuin ennen. Tässä yhteydessä on hyvä nostaa esiin kysymys tekijästä. Onko teoksen alkuperänä yksilö, ryhmä vaiko yleisö? Yksi tosi-tv:n leimaava piirre on sen globaali luonne. Televisioformaatteja myydään alkuperäismaasta ulkomaille ja sarjoja imitoidaan sekä plagioidaan. Onkin aiheellista pohtia, kuinka formaatit toimivat eri maissa ja mitä informaatiota formaattien mukana siirtyy.
Tositelevisiosta siirrytään dokumentin teoriaan. Vaikka dokumenttia pidetäänkin luotettavana mediana, senkin kykyä kuvailla todellisuutta on kyseenalaistettu. Molempia karsitaan, ositetaan ja dramatisoidaan leikkausvaiheessa. Suhtautumista dramatisointiin tutkitaan esimerkkisarjan Iholla avulla. Tarkastelussa otetaan huomioon kolme näkökantaa: yleisön, tekijän ja kohteen suhtautumiset sarjan yritykseen kuvailla todellisuutta. Kaikille tuntuu olevan selvää, että television avulla ei voida esittää todellisuutta.
Lopputuloksena on, että tosi-tv ei ole pelkkä tuulahdus, vaan ennemminkin toimintamalli nykytelevisiossa. Se vetoaa katsojiinsa helposti lähestyttävien kohteidensa – tavallisten ihmisten takia. Uusia muotoja tosi-tv:stä syntyy jatkuvasti ja esimerkiksi rajat dokumenttiin hämärtyvät, kun tekijätkin voivat olla samoja. Tosi-tv-sarjat syntyvät katsojien tarpeesta samaistua, tirkistellä, saada tietoa tai rentoutua. Siksi tosi-tv:tä ei lajityyppinä tulisi leimata alempiarvoiseksi viihteeksi tai mediaksi.
