ORGANISAATION OPPIMISKYKY OSANA STRATEGISTA HENKILÖSTÖJOHTAMISTA : Tulevaisuuden osaaminen -alkukartoitus Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksessä
Hyppänen-Joutsa, Henje (2012)
Hyppänen-Joutsa, Henje
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204285462
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204285462
Tiivistelmä
Henkilöstöjohtaminen on usein tasapainoilua tuloksellisuuden ja hyvinvoinnin välimaastossa. Nämä eivät kuitenkaan aina ole ristiriidassa keskenään, vaan parhaassa tapauksessa saavat aikaan positiivisen kierteen siten, että henkilöstöjohtamisen eri ulottuvuuksilla saavutetaan menestystä liiketoiminnassa ja vaikutetaan tuottavuuden kasvuun samalla, kun huolehditaan henkilöstön hyvinvoinnista ja osaamisesta.
Tämä pätee myös kolmannella sektorilla eli ns. järjestökentällä, vaikka yleishyödylliset yhteisöt eivät toiminnallaan voittoa tavoittelisikaan. Sosiaali- ja terveysalalla vallitsee muutostilanne, jossa julkisrahoitteisia palveluja on yhä enenevässä määrin avattu kilpailulle. Lisäksi alalla on jo nyt – saati tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle – pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä. Varsinkin järjestöille tämä on uusi tilanne niiden joutuessa kilpailemaan yritysmaailman kanssa paitsi markkinaosuuksista myös osaavasta henkilökunnasta.
Osaamisstrategia, sen paremmin kuin muutkaan strategiat, ei pelkällä kirjaamisella muutu järjestelmälliseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi. Strategia tulee myydä organisaation eri toimijoille sisäisen markkinoinnin keinoin ja vuorovaikutteista viestintää hyväksi käyttäen. Vasta aidon dialogin kautta työyhteisössä voi syntyä jaettu ymmärrys siitä, mihin suuntaan toimintaa lähdetään yhdessä suuntaamaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on toimia alkukartoituksena kolmannen sektorin järjestöorganisaatiossa myöhemmin toteutettavalle ”Tulevaisuuden osaaminen” –valmennusohjelmalle, jonka tavoitteena on osaamisstrategian implementointi johtamiskäytäntöihin. Tutkimuksessani selvitin organisaation oppimiskykyä ja -ilmapiiriä. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa kohdeorganisaatiossa tarvittaisiin eniten kehittämistä oppimisen edellytysten parantamiseksi. Oppivan organisaation testillä mittasin mm. johtamiskulttuuria, organisaation rakennetta ja joustavuutta, yhteistyötä sekä oppimisilmastoa. Lisäksi testillä mitattiin työyhteisössä toimivien ihmisten ajattelumalleja, koska ne saattavat olla suurin este muutoksen toteuttamiselle. Suorittamani tutkimuksen perusteella kohdeorganisaation tulee ensinnäkin lisätä avoimuutta ja käsitellä virheitä positiivisesti oppimisen kannalta. Jotta organisaatio voi hyödyntää osaamistaan menestyksekkäästi, tulee sen myös keskustella yhteisistä tavoitteista, antaa työntekijöille palautetta työsuorituksista ja kannustaa heitä jatkuvaan oppimiseen.
Tämä pätee myös kolmannella sektorilla eli ns. järjestökentällä, vaikka yleishyödylliset yhteisöt eivät toiminnallaan voittoa tavoittelisikaan. Sosiaali- ja terveysalalla vallitsee muutostilanne, jossa julkisrahoitteisia palveluja on yhä enenevässä määrin avattu kilpailulle. Lisäksi alalla on jo nyt – saati tulevaisuudessa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle – pulaa ammattitaitoisista työntekijöistä. Varsinkin järjestöille tämä on uusi tilanne niiden joutuessa kilpailemaan yritysmaailman kanssa paitsi markkinaosuuksista myös osaavasta henkilökunnasta.
Osaamisstrategia, sen paremmin kuin muutkaan strategiat, ei pelkällä kirjaamisella muutu järjestelmälliseksi ja tavoitteelliseksi toiminnaksi. Strategia tulee myydä organisaation eri toimijoille sisäisen markkinoinnin keinoin ja vuorovaikutteista viestintää hyväksi käyttäen. Vasta aidon dialogin kautta työyhteisössä voi syntyä jaettu ymmärrys siitä, mihin suuntaan toimintaa lähdetään yhdessä suuntaamaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on toimia alkukartoituksena kolmannen sektorin järjestöorganisaatiossa myöhemmin toteutettavalle ”Tulevaisuuden osaaminen” –valmennusohjelmalle, jonka tavoitteena on osaamisstrategian implementointi johtamiskäytäntöihin. Tutkimuksessani selvitin organisaation oppimiskykyä ja -ilmapiiriä. Tavoitteena oli tunnistaa, missä asioissa kohdeorganisaatiossa tarvittaisiin eniten kehittämistä oppimisen edellytysten parantamiseksi. Oppivan organisaation testillä mittasin mm. johtamiskulttuuria, organisaation rakennetta ja joustavuutta, yhteistyötä sekä oppimisilmastoa. Lisäksi testillä mitattiin työyhteisössä toimivien ihmisten ajattelumalleja, koska ne saattavat olla suurin este muutoksen toteuttamiselle. Suorittamani tutkimuksen perusteella kohdeorganisaation tulee ensinnäkin lisätä avoimuutta ja käsitellä virheitä positiivisesti oppimisen kannalta. Jotta organisaatio voi hyödyntää osaamistaan menestyksekkäästi, tulee sen myös keskustella yhteisistä tavoitteista, antaa työntekijöille palautetta työsuorituksista ja kannustaa heitä jatkuvaan oppimiseen.
