LEIKO-toiminnan käynnistäminen moniammatillisena yhteistyönä
Kananen, Marja-Liisa (2012)
Kananen, Marja-Liisa
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611791
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060611791
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää kirurgian LEIKO-toimintaa Kainuun keskussairaalassa. Tavoitteena oli käynnistää kehittämistoiminta moniammatillisena yhteistyönä perehtymällä LEIKO-toimintaan Suomessa ja suunnittelemalla LEIKO-toimintamalli, joka on kirurgisen potilaan preoperatiivisen hoidon malli. Laatujohtamisen avulla pyrimme vaikuttamaan moniammatilliseen yhteistyöhön ja toimintamallin toimivuuteen. Toiminnan sujuvuus on olennainen osa tuloksellista ja tehokasta kirurgisen potilaan hoitoa.
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen metodologiaa mukaellen projektinomaisena työyhteisöjen välisenä moniam-matillisena yhteistyönä. Ensimmäisessä syklissä selvitettiin, miten LEIKO-toiminta on Suomen eri keskussairaaloissa järjes-tetty. Näiden tietojen perusteella kehitettiin ohjaus- ja projektiryhmän kanssa Kainuun keskussairaalaan kirurgialle LEIKO-toimintamalli. Toimintamalli jakaantui viiteen osakokonaisuuteen: leikkauspäätökseen, potilaan ohjaamiseen poliklinikalla, potilaan kutsumiseen leikkaukseen, potilaan tulotarkastuskäyntiin ja leikkaukseen tulemiseen.
Toisessa syklissä arvioitiin kokeiltua LEIKO-toimintamallia pilotoinnin avulla. Toimintamallin pilotointi aloitettiin syyskuun alussa urologisilla potilailla ja laajennettiin lokakuun lopussa kilpirauhas- ja plastiikkakirurgisiin potilaisiin. Arvioinnin perusteena käytettiin muistioita ohjaus- ja projektiryhmän tapaamisista sekä suullisia että kirjallisia palautteita kehittämistyön ajalta. Lisäksi arvioinnin tueksi hankittiin aineistoa 6-3-5-menetelmällä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tulosten perusteella LEIKO-toimintamallin edelleen kehittämisen kohteiksi nousivat: 1) tiedon puute LEIKO-toiminnasta, 2) epäselvyys toi-mintatavoista, 3) tiedonpuute potilaan leikkaukseen ohjaamisessa, 4) LEIKO-potilaan hoidon suunnittelu ja ohjaus sekä 5) tilan puute.
Kolmanteen sykliin kehitettäviksi asioiksi työntekijät valitsivat 2) tiedon puute potilaan leikkaukseen ohjaamisessa ja 3) epä-selvyys toimintatavoista. Ratkaisukeinoiksi valittiin hoitohenkilökunnan koulutus ja yhteistyön kehittäminen sekä työyksiköiden välillä että lääkärien ja hoitohenkilökunnan välillä. Nämä haasteet koskivat koko kirurgian toimintaa, eivät ainoastaan LEIKO-toimintamallia. Työyksiköissä suunniteltiin toteutettavan lääkäreiden toimesta koulutustuokioita eri erikoisaloilta säännöllisesti. Yhteistyön kehittäminen lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kesken jatkuu yhteistyötapaamisten muodossa. Työyksiköiden välistä yhteistyön kehittämistä edesautetaan järjestämällä poliklinikan ja osaston sairaanhoitajien kesken perehtymistä toisen työhön. Kolmannessa syklissä kevään 2012 aikana LEIKO-toimintaa laajennettiin muihin kirurgian potilasryhmiin. Toiminnan kehittäminen jatkuu työyksiköiden omien resurssien voimin.
Esimiesten haasteena on luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat hyvän hoitotyön. Haasteena on toimintatapojen kehittäminen potilaiden parhaaksi, sujuviksi ja joustaviksi. Haasteena on henkilökuntaresurssien kohdentaminen vastaamaan potilaiden hoidontarvetta, hoitotyöntekijöiden osaamisen kehittäminen sekä eri ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittäminen.
Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksen metodologiaa mukaellen projektinomaisena työyhteisöjen välisenä moniam-matillisena yhteistyönä. Ensimmäisessä syklissä selvitettiin, miten LEIKO-toiminta on Suomen eri keskussairaaloissa järjes-tetty. Näiden tietojen perusteella kehitettiin ohjaus- ja projektiryhmän kanssa Kainuun keskussairaalaan kirurgialle LEIKO-toimintamalli. Toimintamalli jakaantui viiteen osakokonaisuuteen: leikkauspäätökseen, potilaan ohjaamiseen poliklinikalla, potilaan kutsumiseen leikkaukseen, potilaan tulotarkastuskäyntiin ja leikkaukseen tulemiseen.
Toisessa syklissä arvioitiin kokeiltua LEIKO-toimintamallia pilotoinnin avulla. Toimintamallin pilotointi aloitettiin syyskuun alussa urologisilla potilailla ja laajennettiin lokakuun lopussa kilpirauhas- ja plastiikkakirurgisiin potilaisiin. Arvioinnin perusteena käytettiin muistioita ohjaus- ja projektiryhmän tapaamisista sekä suullisia että kirjallisia palautteita kehittämistyön ajalta. Lisäksi arvioinnin tueksi hankittiin aineistoa 6-3-5-menetelmällä. Aineisto analysoitiin sisällön analyysillä. Tulosten perusteella LEIKO-toimintamallin edelleen kehittämisen kohteiksi nousivat: 1) tiedon puute LEIKO-toiminnasta, 2) epäselvyys toi-mintatavoista, 3) tiedonpuute potilaan leikkaukseen ohjaamisessa, 4) LEIKO-potilaan hoidon suunnittelu ja ohjaus sekä 5) tilan puute.
Kolmanteen sykliin kehitettäviksi asioiksi työntekijät valitsivat 2) tiedon puute potilaan leikkaukseen ohjaamisessa ja 3) epä-selvyys toimintatavoista. Ratkaisukeinoiksi valittiin hoitohenkilökunnan koulutus ja yhteistyön kehittäminen sekä työyksiköiden välillä että lääkärien ja hoitohenkilökunnan välillä. Nämä haasteet koskivat koko kirurgian toimintaa, eivät ainoastaan LEIKO-toimintamallia. Työyksiköissä suunniteltiin toteutettavan lääkäreiden toimesta koulutustuokioita eri erikoisaloilta säännöllisesti. Yhteistyön kehittäminen lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kesken jatkuu yhteistyötapaamisten muodossa. Työyksiköiden välistä yhteistyön kehittämistä edesautetaan järjestämällä poliklinikan ja osaston sairaanhoitajien kesken perehtymistä toisen työhön. Kolmannessa syklissä kevään 2012 aikana LEIKO-toimintaa laajennettiin muihin kirurgian potilasryhmiin. Toiminnan kehittäminen jatkuu työyksiköiden omien resurssien voimin.
Esimiesten haasteena on luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat hyvän hoitotyön. Haasteena on toimintatapojen kehittäminen potilaiden parhaaksi, sujuviksi ja joustaviksi. Haasteena on henkilökuntaresurssien kohdentaminen vastaamaan potilaiden hoidontarvetta, hoitotyöntekijöiden osaamisen kehittäminen sekä eri ammattiryhmien välisen yhteistyön kehittäminen.