”Sen piti olla meillä ensi vain viikko tai kaks, mutta sitte se onki ollu meillä näin kauan.” : Sijaisperheen lapsen kokemus sijaissisaruudesta
Kangasluoma, Mira; Pollari, Terhi (2012)
Kangasluoma, Mira
Pollari, Terhi
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092413841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012092413841
Tiivistelmä
Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, miten sijaisperheiden biologisten lasten ääni huomioidaan ennen sijoitusprosessia, sen aikana ja sen jälkeen. Tutkimuk-semme tarkoituksena oli selvittää myös sitä, minkälaiseksi perheen biologinen lapsi on kokenut sijaissisaruuden ja sen tuomat muutokset perheeseen ja perheen arkeen.
Teoriaosuudessa käsittelemme lastensuojelua, perhehoitoa, lapsen sijoitusta sekä sisaruutta. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se tehtiin teemahaastattelu – menetelmää käyttäen. Haastattelimme yhteensä kuutta lasta ja aikuista.
Tutkimuksessamme kävi ilmi, että sijaisperheiden biologiset lapset ovat pääsään-töisesti keskustelleet omien vanhempiensa kanssa sijaissisaruuteen liittyvistä tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Monikaan lapsista ei ollut osannut ajatella, että sijoitukseen liittyvistä asioista voisi keskustella jonkun viranomaistahon kanssa. Osa jo vanhemmista sijaisperheiden biologisista lapsista koki hyväksi voida keskustella omista ajatuksista myös viranomaistahon kanssa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että viranomaiset kysyvät myös perheen biologisen lapsen kuulumisia. Pääsääntöisesti sijaissisaruus oli koettu rikkautena, eikä negatiivista palautetta sijaissisaruudesta tullut.
Teoriaosuudessa käsittelemme lastensuojelua, perhehoitoa, lapsen sijoitusta sekä sisaruutta. Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se tehtiin teemahaastattelu – menetelmää käyttäen. Haastattelimme yhteensä kuutta lasta ja aikuista.
Tutkimuksessamme kävi ilmi, että sijaisperheiden biologiset lapset ovat pääsään-töisesti keskustelleet omien vanhempiensa kanssa sijaissisaruuteen liittyvistä tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Monikaan lapsista ei ollut osannut ajatella, että sijoitukseen liittyvistä asioista voisi keskustella jonkun viranomaistahon kanssa. Osa jo vanhemmista sijaisperheiden biologisista lapsista koki hyväksi voida keskustella omista ajatuksista myös viranomaistahon kanssa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että viranomaiset kysyvät myös perheen biologisen lapsen kuulumisia. Pääsääntöisesti sijaissisaruus oli koettu rikkautena, eikä negatiivista palautetta sijaissisaruudesta tullut.