Kolme Kullervoa : puvustuksen suunnittelu näytelmään kalevalaisesta Kullervosta

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli suunnitella ja valmistaa puvustus Kullervo –trilogian osaan, joka kertoo kalevalaisesta Kullervosta. Näytelmä oli Jyväskylän Lyseon lukion ja Jyväskylän Huoneteatterin yhteinen produktio ja se sai ensi-iltansa 10.5.2012. Näytelmän ohjasi Raili Kivelä ja mukana produktiota toteuttamassa oli noin 80 Lyseon lukion opiskelijaa. Hahmoja näytelmässä oli 42.

Tavoitteenani oli tehdä aikaan sitoutumaton ja näyttävä puvustus, joka sopisi pieneen teatteritilaan suurella ihmismäärällä. Työni pohjana käytin J. Michael Gilletten (2000) suunnittelu- ja ongelmanratkaisumallia, joka on kehitetty erityisesti teatterityötä varten. Malliin kuuluu seitsemän porrasta: sitoutuminen, analyysi, tutkimus, valinta, haudonta, toteutus ja arviointi. Portaiden välissä tehdään paluukierroksia, joilla varmistetaan työn eteneminen oikeaan suun-taan. Lisäksi käytin Kullervon tarinan analysoinnissa Edwin Wilsonin ja Alvin Goldfarbin (1996) hahmottelemia kuutta kysymystä. Kysymykset on suunnattu pukusuunnittelijoille ja niiden avulla selvitetään muun muassa tarinan tapahtumia, hahmojen asemia ja suhteita sekä näyttelijän huomioimista.

Tarina oli lähes suoraan Kalevalasta. Kullervon tarina on laajalti tunnettu traaginen tarina, joka kertoo miehestä, joka tyrii kaiken, mihin ryhtyy ja lopulta tappaa itsensä. Vaikka kyseessä on ennen kaikkea suunnitteluprosessi, itselläni siihen sisältyi myös pukujen valmistus. Puvustuksessa pyrin tekemään eroavaisuutta eri ryhmien, Untamon väen, Kalervon väen ja Ilmarisen väen välille. Eroavaisuutta tein muun muassa erilaisilla värityksillä. Vähäinen kokemus suunnittelijantyöstä näkyy työssäni ja lopputulosta arvioidessani ohjaajan ja visuaalisesta ilmeestä vastaavan opettajan kanssa huomasin monia kehittämisen ja jatkotutkimuksen kohteita. Niitä voisivat olla muun muassa vaatteiden patinointi, viimeistely ja suurien ryhmien puvustaminen pienelle lavalle.

Kyseessä oli ensimmäinen oma puvustukseni ja ennen kaikkea otin työn oppimisprosessina. Tarkoituksenani oli oppia sekä pukusuunnittelijan työtä että teatterityötä yleensä. Tässä projektissa päänvaivaa tuotti tiukka aikataulu, pieni budjetti ja suuri ihmismäärä mutta teatterin parissa työskennellessä saa tottua noihin asioihin. Prosessi oli hankala minulle sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa mielessä mutta opin paljon sekä teatteriprosessista että itsestäni. Luottamus itseeni ja taitoihini kasvoi ja tästä on hyvä jatkaa, tahdon oppia lisää sekä pukusuunnittelijan työstä että teatterityöstä yleensä.

The thesis project was to design and make costumes for the part of Kullervo –trilogy which tells the story of Kullervo of Kalevala. The production was a cooperation of the upper secondary school Jyväskylän Lyseon Lukio and the theatre Jyväskylän Huoneteatteri and the play had its premiere on the 10th of May 2012. The play was directed by Raili Kivelä and about 80 students were involved in making the project. There were 42 characters in the play.

My goal was to make non-time related and visually attractive costumes for a large group of people on a small stage. I used J. Michael Gillette’s (2000) theatre-oriented design and problem-solving model as the basis for my design. There are seven steps in the model: commitment, analysis, research, incubation, selection, implementation and evaluation. In the analysis of the story of Kullervo I also used Edwin Wilson and Alvin Goldfarb’s (1996) six ques-tions for costume designers. The questions help to clarify among other things the events of the play, the status of and relationships between the characters and how to pay attention to the actors.

The story of Kullervo is a widely known tragic story about a man who fails in everything he does and eventually kills himself. Even though this is mostly a design process, I also made the costumes. In the costumes I tried to visualize the difference between various groups, namely the people of Untamo, Kalervo and Ilmarinen. To point that out I used for example different theme colours in the costumes. I do not have a lot of previous experience of design-ing, which became apparent in my work. During the evaluation I noticed many things that I should develop and study further, including the patination and finishing of garments and making costumes for a large group on a small stage. This was my first own costume design and most of all I approached this project as a learning process. My goal was to learn about both costume designer’s work and working in theatre in general. This project was difficult because of the tight schedule, small budget and large number of people, but that is common for theatre in general. The process was difficult for me both on professional and personal level, yet I learned a lot about making a play and about me as a person. I learned to trust my skills and myself and this is a good point to continue. I want to learn more about costume design and work in theatre.