”Hän pitää mua käsikynkästä ja me kävellään…” : Vapaaehtoista keikka-apua saaneiden ikäihmisten kokemuksia ja keikka-avun kehittämistä Espoossa
Koivula, Kirsi (2012)
Koivula, Kirsi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012100814262
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012100814262
Tiivistelmä
Vapaaehtoinen keikka-apu tarkoittaa vapaaehtoistoiminnan mallia, jossa toiminta on lyhytaikaista ja keikkaluontoista. Vapaaehtoiset käyvät kotona asuvien ikäihmisten luona esimerkiksi auttamassa arjen askareissa, saattoapuna kauppaan tai lääkäriin tai juttuseurana arjen piristykseksi. Vapaaehtoista keikka-apua alettiin kehittää Espoossa toukokuussa 2010. HelsinkiMissiossa oli toimiva ja turvallinen vapaaehtoisen keikka-avun malli, jolla voitiin onnistuneesti välittää vapaaehtoisia helsinkiläisille ikäihmisille arjessa selviytymisen tueksi. HelsinkiMission keikka-apu toimi osana SeniorTrainer -projektia ja yksi projektin tavoite oli levittää hyväksi koettua mallia muihin kuntiin. Espoo lähti ensimmäisenä mukaan kehittämistyöhön mallin siirtämiseksi.
Keikka-apu mallin siirtämistä Espooseen helpotti jo valmiiksi järjestäytynyt vapaaehtoistoiminnan kenttä. Espoossa on vuodesta 2008 toiminut Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n hallinnoima Santra-hanke, joka on luonut Espoon vapaaehtoisverkoston. Vapaaehtoisverkostosta tätä mallia kehittämään lähtivät Santra-hankkeen johdolla Espoon kaupungin vanhusten palvelut, Punaisen Ristin Ystävävälitys sekä Leppävaaran seurakunta ja myöhemmin myös Tuomiokirkkoseurakunta. Lisäksi mukaan lähti HelsinkiMissio tukemaan mallin siirtymistä. Kesällä 2012 mukaan tuli koko Espoon seurakuntayhtymä, kun seurakuntayhtymän vanhusten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä hanke lähti rahoittamaan keikka-avun toimintaa.
Opinnäytetyön päätavoitteena oli vapaaehtoisen keikka-avun kehityksen kuvaaminen Espoossa ja sen edelleen kehittäminen. Opinnäytetyöhön liittyvässä tutkimustyössä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavat olivat keikka-apua saaneita ikäihmisiä. Teemahaastattelun tuloksia arvioitiin suhteessa vapaaehtoisen keikka-avun tavoitteisiin, jotka olivat kotona asuvan ikäihmisen yksinäisyyden väheneminen, toimintakyvyn ylläpysyminen ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Teemahaastattelun tuloksia tullaan tarkastelemaan myös vapaaehtoisen keikkaavun suunnittelutyöryhmässä ja näin tulokset voivat vaikuttaa keikka-avun kehittämiseen.
Keikka-apu mallin siirtämistä Espooseen helpotti jo valmiiksi järjestäytynyt vapaaehtoistoiminnan kenttä. Espoossa on vuodesta 2008 toiminut Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n hallinnoima Santra-hanke, joka on luonut Espoon vapaaehtoisverkoston. Vapaaehtoisverkostosta tätä mallia kehittämään lähtivät Santra-hankkeen johdolla Espoon kaupungin vanhusten palvelut, Punaisen Ristin Ystävävälitys sekä Leppävaaran seurakunta ja myöhemmin myös Tuomiokirkkoseurakunta. Lisäksi mukaan lähti HelsinkiMissio tukemaan mallin siirtymistä. Kesällä 2012 mukaan tuli koko Espoon seurakuntayhtymä, kun seurakuntayhtymän vanhusten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevä hanke lähti rahoittamaan keikka-avun toimintaa.
Opinnäytetyön päätavoitteena oli vapaaehtoisen keikka-avun kehityksen kuvaaminen Espoossa ja sen edelleen kehittäminen. Opinnäytetyöhön liittyvässä tutkimustyössä käytettiin teemahaastattelua. Haastateltavat olivat keikka-apua saaneita ikäihmisiä. Teemahaastattelun tuloksia arvioitiin suhteessa vapaaehtoisen keikka-avun tavoitteisiin, jotka olivat kotona asuvan ikäihmisen yksinäisyyden väheneminen, toimintakyvyn ylläpysyminen ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Teemahaastattelun tuloksia tullaan tarkastelemaan myös vapaaehtoisen keikkaavun suunnittelutyöryhmässä ja näin tulokset voivat vaikuttaa keikka-avun kehittämiseen.