"Elämässä kiinni" : Yksinhuoltajaperheiden tukeminen Lempäälän seurakunnassa
Tarri, Henriikka (2009)
Tarri, Henriikka
Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911225805
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911225805
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata minkälaista toimintaa yksinhuoltajaperheet Lempäälän kunnan alueella toivovat ja tarvitsevat sekä miten luterilainen paikallisseurakunta voi olla tukemassa näiden perheiden arkea. Opinnäytetyö tehtiin yksinhuoltajaperheiden sekä kunnan perhetyötä tekevien työntekijöiden näkökulmia yhdistämällä.
Tutkimusaineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella keväällä ja kesällä 2009. Tutkimusjoukkona oli 17 yksinhuoltajaperhettä sekä kuusi perheiden kanssa työskentelevää työntekijää. Saadut vastaukset analysoitiin laadullisesti.
Tulosten mukaan yksinhuoltajaperheet tarvitsevat monenlaista toimintaa. Suurimpana yksittäisenä toiveena vastauksissa korostui erilaisen ryhmätoiminnan kehittäminen. Lastenhoito sekä taloudellinen tuki nousivat myös tärkeiksi auttamisen muodoiksi.
Seurakunnan rooli yksinhuoltajaperheiden tukemisessa nähtiin julkista sektoria täydentäviksi. Yksinhuoltajaperheet eivät pidä erityisen tärkeänä sitä, kuka järjestää heidän tarvitsemiaan palveluja, kunhan he saavat tarvitsemansa palvelut heille sopivalla tavalla.
Erityisesti tarvetta olisi tapahtumille ja toiminnoille, jotka tuovat samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä yhteen. Monessa mediassa peräänkuulutettu yhteisöllisyys näyttäisi nousevan tärkeäksi kehittämisen kohteeksi myös yksinhuoltajaperheistä ja heidän tukemisestaan puhuttaessa. Yhteisöllisyyttä ja kokemusta yhteisöön kuulumisesta on nykyisessä maailmanmenossa vaikea tavoittaa omin voimin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että myös pienemmissä seurakunnissa olisi tarpeellista kehittää uusia toimintamuotoja yksinhuoltajaperheiden yhteisöllisyyden lisäämiseksi ja heille suunnattujen tukimuotojen riittävyyden takaamiseksi.
Tutkimusaineisto kerättiin avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella keväällä ja kesällä 2009. Tutkimusjoukkona oli 17 yksinhuoltajaperhettä sekä kuusi perheiden kanssa työskentelevää työntekijää. Saadut vastaukset analysoitiin laadullisesti.
Tulosten mukaan yksinhuoltajaperheet tarvitsevat monenlaista toimintaa. Suurimpana yksittäisenä toiveena vastauksissa korostui erilaisen ryhmätoiminnan kehittäminen. Lastenhoito sekä taloudellinen tuki nousivat myös tärkeiksi auttamisen muodoiksi.
Seurakunnan rooli yksinhuoltajaperheiden tukemisessa nähtiin julkista sektoria täydentäviksi. Yksinhuoltajaperheet eivät pidä erityisen tärkeänä sitä, kuka järjestää heidän tarvitsemiaan palveluja, kunhan he saavat tarvitsemansa palvelut heille sopivalla tavalla.
Erityisesti tarvetta olisi tapahtumille ja toiminnoille, jotka tuovat samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä yhteen. Monessa mediassa peräänkuulutettu yhteisöllisyys näyttäisi nousevan tärkeäksi kehittämisen kohteeksi myös yksinhuoltajaperheistä ja heidän tukemisestaan puhuttaessa. Yhteisöllisyyttä ja kokemusta yhteisöön kuulumisesta on nykyisessä maailmanmenossa vaikea tavoittaa omin voimin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että myös pienemmissä seurakunnissa olisi tarpeellista kehittää uusia toimintamuotoja yksinhuoltajaperheiden yhteisöllisyyden lisäämiseksi ja heille suunnattujen tukimuotojen riittävyyden takaamiseksi.