Masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa

Abstract

TIIVISTELMÄ

Jelkänen Annika & Liikanen Sanna. Masennuksen tunnistaminen perusterveydenhuollossa. DIAK Pohjoinen, Oulu, syksy 2012, 51 sivua, 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK).

Tutkimukset osoittavat, että masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen parantavat toipumisennustetta. Masennuksen varhainen tunnistaminen on osa mielenterveyttä edistävää työtä. Hoitamattomana masennus vaikeutuu, pitkittyy ja uusiutumisriski kasvaa. Hoitoon hakeudutaan usein muun syyn kuin masennuksen takia. Masennus ilmenee laajana oirekuvana, joka voi vaihdella eri ikäkausina. Perusoireita ovat pitkään jatkunut yhtäjaksoinen alakulo ja matala mieliala, jotka haittaavat päivittäistä arkea. Oireita ovat myös uniongelmat, syyllisyyden ja pelon tunteet, päihteiden väärinkäyttö ja ärtyneisyys. Masennuksen tunnistamisen apuna käytetään erilaisia mittareita, esimerkiksi BDI- ja DEPS- mittareita. Opinnäytetyön tarkoitus on kuvailla, miten masennusta tunnistetaan peruster-veydenhuollossa. Sen lisäksi saamme tietoa siitä, käytetäänkö seulontamittareita tunnistamisen apuna ja mitkä tekijät vaikuttavat tunnistamiseen. Tavoitteenamme on kehittää masennuksen tunnistamista perusterveydenhuollossa, joka on osana mielenterveyden edistämistä. Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus, joka on tehty yhteistyössä kahden Oulun seudun terveyskeskuksen kanssa. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella vastaanottotyötä tekeviltä sairaanhoitajilta. Tuloksista kävi ilmi, että sairaanhoitajat tunnistavat potilaan masennusta taita-vasti. He käyttivät tunnistamisen apuna suositeltuja seulontamittareita ja osasi-vat ohjata potilaan eteenpäin kartoitettuaan tilannetta. Sairaanhoitajat eivät kokeneet masennuksesta puhumista vaikeaksi, mutta myönsivät oireiden moninaisuuden ja lyhyiden vastaanottoaikojen vaikeuttavan tunnistamista. Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että tunnistamista helpottavat myös sairaanhoitajan kokemus ja ammattitaito. Kokonaisuudessaan voidaan sanoa sairaanhoitajien tunnistavan masentuneen ihmisen käyttäen Käypä hoito- suositusta, mutta lisäkoulutuksesta ja pidemmistä vastaanottoajoista olisi hyötyä. Masennuksen aiheuttama häpeä vaikeuttaa edelleen potilaan hoitoon hakeutumista.

Asiasanat: masennus, perusterveydenhuolto, tunnistaminen, seulontamittarit, laadullinen tutkimus

ABSTRACT

Jelkänen Annika & Liikanen Sanna. Identifying depression in primary health care, Oulu, Autumn 2012, 51 pages, 2 attachments. Diaconia University of Ap-plied Sciences, DIAK North Oulu. Degree programme in nursing, Registered Nurse, Bachelor of Health Care.

Studies show that early recognition and directing to care improve the treatment prognosis. Early identification of depression is one way of promoting mental health. If untreated, depression becomes more severe and prolonged, and the risk of relapse increases. The initial reason for seeking care is often something other than the depression. Depression manifests itself as a wide range of symptoms that can vary over the years. Basic symptoms include long-term continuous melancholy and low mood that affect the daily life. Other symptoms include sleeping difficulties, feelings of guilt and fear, substance abuse and irritability. To help identify depression, various screening tools such as BDI and DEPS are used. The purpose of this thesis was to describe how depression is identified in primary health care. In addition, information was gained on whether screening tools are used to help identify and determine the factors that affect the identifying. The goal was to advance identification in primary health care as a part of promoting mental health. The thesis is a qualitative research made in cooperation with two health care centres in Oulu region (Finland). The research material was collected with a questionnaire for nurses who had receptionist duties. The results show that the nurses were very skilled in identifying patients’ de-pression. They used the recommended screening tools and knew how to refer the patient further after surveying the situation. The nurses did not feel difficult talking about depression, but they admitted that the multitude of symptoms and short appointment times made identifying more difficult. The results of this the-sis also reveal that identification becomes easier through the nurse’s experi-ence and professional skills. All in all, it can be said that nurses identify a de-pressed person using the Current Care guidelines, but further training and longer appointment times would be useful. The shame caused by depression still hampers the patients’ willingness to seek treatment. Key words: depression, primary health care, identification, screening tools, qualitative research