Sairaanhoitajan kokemuksia hoidontarpeenarviosta sairaalan yhteispäivystyksessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien hoidontarpeenarvion kokemuksia yhteispäivystyksessä. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa uutta tietoa, jonka avulla voidaan suunnitella hoidontarpeenarvion koulutusta ja sitä kautta yhtenäistää toimintatapoja, sekä kehittää hoidontarpeenarviota. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää myös HUS Akuutin muissa yhteispäivystyksissä.

HUS Akuutilla on neljä yhteispäivystyspistettä. Hoidontarpeenarvio on keskeisessä asemassa potilaan hoitoprosessissa ja se vaikuttaa koko päivystyksen toimintaan. Potilasturvallisuuden ja potilastyytyväisyyden kannalta olisi hyvä saada selkeät yhteneväiset toimintatavat joka yksikköön.

Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä laadullista menetelmää haastattelemalla yhteispäivystyksen sairaanhoitajia (n = 10), jotka tekevät hoidontarpeenarviota. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällönanalyysimenetelmää. Aineistosta muodostettiin tutkimuskysymysten ohjaamana neljä yläluokkaa: mitä hoidontarpeenarvio sisältää, päätöksentekoon vaikuttavat tekijät, hoidontarpeenarvion edistäminen ja hoidontarpeenarvion haasteet.

Tulosten mukaan hoidontarpeenarviossa sairaanhoitajalta vaaditaan laaja-alaista osaamista monelta eri alueelta. Sairaanhoitajan tulee omata teoreettista tietoa ja tuntea oman yksikkönsä toimintatavat ja hoidontarpeenarvion prosessi. Hyvät vuorovaikutustaidot ja kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ovat avainasemassa hoidontarpeenarvioinnissa.

Hoidontarpeenarviointiin ei ole olemassa selkeitä ohjeita ja työnkuva voi olla hyvin vaihteleva. Suurimmat haasteet hoidontarpeenarvioon tuo päivystyksen kiire ja ruuhka, sekä henkilökunnan erilaiset toimintatavat. Haasteelliseksi koettiin myös kokemattomien hoitajien sijoittelu hoidontarpeenarvioon.

Tärkeimmäksi kehityskohteeksi tulosten perusteella voidaan pitää koulutuksen ja perehdytyksen lisäämistä/kehittämistä. Siten on mahdollista saada yhtenäisemmät toimintatavat ja sujuvoitettua hoidontarpeenarvion prosessia.

The purpose of this thesis was to describe nurses’ triage experience in joint emergency care. The aim of the thesis is to produce new knowledge that can be used to plan the training of the care needs assessment and thereby harmonize the operating methods, as well as to develop the care needs assessment. The results of the thesis can also be utilized in other joint emergency departments of HUS Acute.

HUS Acute has four joint emergency departments. Triage plays a key role in the patient care process and affects the operation of the entire emergency department. In terms of patient safety and patient satisfaction, it would be a good idea to have clear, consistent policies for each unit.

The thesis was carried out by using a qualitative method by interviewing emergency nurses (n = 10) who are involved with triage. The interviews were conducted as theme interviews. Interviews were recorded, transcribed, and analyzed by using an inductive content analysis method. The data was classified into four upper categories guided by research questions: what the triage includes, factors influencing decision making, benefits in triage and challenges in triage.

According to the results, the triage requires a nurse to have extensive expertise in many different areas. The nurse should have theoretical knowledge, and be familiar with unit's procedures and triage process. Good interaction skills and the ability to make independent decisions are key functions in the triage.

There are no clear guidelines for the triage and nurse’s job description can be very variable. The biggest challenges for the triage are the urgency and congestion of the emergency service, as well as the different operating methods of the staff. Placing inexperienced nurses in the triage was also perceived as challenging.

Based on the results, the most important development target is increasing /developing training and orientation. In that way it may be possible to have a more consistent approach and more fluent triage process.