Ärtyvän suolen oireyhtymä ja osteopaattinen hoito biopsykososiaalisesta näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää tutkimuksia, joissa oli käytetty biopsykososiaalisia (BPS) interventioita ärtyvän suolen oireyhtymää (IBS) sairastavien potilaiden hoidossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella näitä BPS-interventioita ja analysoida niiden sisältä löytyviä menetelmiä. Osteopaattinen tulokulma opinnäytetyöhön koostettiin peilaamalla interventioiden sisältä löydettyjä BPS-menetelmiä IBS-potilaan osteopaattiseen hoitoon.

BPS-malli on nykyisen lääketieteessä käytetyin hoitomalli kroonisen kivun hoitoon ja suositettu malli IBS:n hoitoon. Ärtyvän suolen oireyhtymä on ruoansulatuskanavan toiminnallinen häiriö, jolla on monitahoinen ja -mutkainen etiologia ja kliininen kuva. IBS-sairauteen ei nykylääketieteessä ole parantavaa hoitoa. Nykytutkimusten mukaan aivo-suoliyhteyden säätelyn häiriö vaikuttaisi olevan keskeinen mekanismi IBS-sairauden synnyssä.

Opinnäytetyössä koostettiin ensin teoreettinen viitekehys kolmesta avainkäsitteestä. Tämän jälkeen tehtiin kirjallisuuskatsausta varten tietokantahakuja, joilla haettiin biopsykososiaalisia interventioita käyttäneitä tutkimuksia IBS-sairauden hoidossa. Yhtään osteopaattista tutkimusta ei IBS-potilaan hoidosta biopsykososiaalista interventiota käyttäen löytynyt.

Jokaisessa kolmessatoista kirjallisuuskatsauksen tutkimusartikkelissa oli oma uniikki tutkimusasetelmansa. BPS-interventioina tutkimuksissa olivat kognitiivis-behavioraalinen terapia (KBT), mindfulness ja Mindfulness-Based Stress Reduction (MBSR), autogeeninen rentoutus (autogenic training), stressinhallinta (stress management), Ba Duan Jin, progressiivinen rentoutus (progressive muscle relaxation), lihasrentoutus ja emotionaalinen tietoisuus- ja ilmaisuterapia (Emotional Awareness and Expression Training). Osassa tutkimuksista oli vain yksi edellä mainituista ja osassa useampi tai useamman hybridi.

BPS-interventioiden tunnistamisen ja kuvaamisen jälkeen analysoitiin intervention sisältöä eli menetelmiä, joista interventio koostui. Interventioiden sisältä löytyi runsaasti biopsykososiaalisia menetelmiä, jotka olivat osin yhteneväisiä, riippumatta siitä mistä interventiomuodosta ne löytyivät. BPS-menetelmät esitettiin opinnäytetyön tuloksissa koosteina, väliotsikoiden alla. Väliotsikoiksi muodostuivat: 1) informaatio, 2) menetelmälliset työkalut (tekniikat), 3) keholliset menetelmät, 4) säännöt ja säännöllisyys, 5) ajatukset ja läsnäolo sekä 6) vuorovaikutus.

Opinnäytetyön tuloksissa ja IBS-potilaan osteopaattisessa hoidossa oli löydettävissä yhteneväisyyksiä. Tämä puhuisi sen puolesta, että IBS-potilaan osteopaattinen hoito olisi suurelta osin biopsykososiaalisen mallin kanssa linjassa. Tulevaisuudessa olisi toivottavaa saada lisää osteopaattista tutkimusta IBS-potilaan hoidosta myös biopsykososiaalisen mallin viitekehyksessä.