Hämeenlinnan kaupungin peruspalveluiden työntekijöiden kokemuksia väkivaltatyöstä : “Eli kun niistä ei puhuta, niin niitä ei voi huomata. Mutta kun niistä puhutaan, niistä rupee huomaan.”
Heikkilä, Venla; Kainulainen, Jenni (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Heikkilä, Venla
Kainulainen, Jenni
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104094522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104094522
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Hämeenlinnan kaupungin perhe- ja peruspalveluiden työntekijöiden kokemuksia lähisuhdeväkivaltatyöstä. Opinnäytetyön avulla kartoitettiin, miten sosiaali- ja perhepalveluiden työntekijät kokevat väkivaltatyön tekemisen osana omaa perustyötään sekä millaista osaamista se edellyttää ja mitä haasteita siihen liittyy. Hämeenlinnan kaupungissa on kehitetty toimintamallia, jonka avulla on pyritty vahvistamaan ja lisäämään työntekijöiden osaamista väkivaltatyöhön. Toimintamallin tarkoituksena on luoda nykyistä selkeämpi palveluketju väkivaltaa kokeneille asiakkaille. Tämän opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää Hämeenlinnan kaupungin, mutta myös muiden väkivaltatyötä tekevien organisaatioiden, väkivaltatyön kehittämisen apuna.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä sen eri muodoista, lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista käsin. Teoreettinen viitekehys muodostui työntekijöiden valmiuksista väkivaltatyöhön, väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon asiakkaan kanssa sekä verkostoyhteistyöstä. Opinnäytetyössä on selvitetty myös aikaisemmin tehtyjä hankkeita väkivaltatyön osalta. Kyseessä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Opinnäytetyön tuloksista nousi keskeisimpänä esiin tärkeys ymmärtää, mitä lähisuhdeväkivalta on, ja miten moninaista se voi olla. Lisäksi esiin tuli puheeksi ottamiseen vaadittavia tekijöitä kuten vuorovaikutustaitoja että rohkeutta ottaa asia puheeksi, mutta myös kykyä ymmärtää asiakkaan kokonaistilanne. Olennaista oli myös verkostotyöskentelyn merkitys asiakkaan tukea ja palveluja järjestettäessä. Näihin kaikkiin asioihin koettiin tarvittavan syventävää lisäkoulutusta sekä yhteisten toimintamallien luomista. Aikaisemmat tutkimukset ovat myös tuoneet esiin samanlaisia tuloksia, mitä tässä tutkimuksessa nousi esiin.
Opinnäytetyössä tarkasteltiin lähisuhdeväkivaltaa ilmiönä sen eri muodoista, lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista käsin. Teoreettinen viitekehys muodostui työntekijöiden valmiuksista väkivaltatyöhön, väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon asiakkaan kanssa sekä verkostoyhteistyöstä. Opinnäytetyössä on selvitetty myös aikaisemmin tehtyjä hankkeita väkivaltatyön osalta. Kyseessä on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Opinnäytetyön tuloksista nousi keskeisimpänä esiin tärkeys ymmärtää, mitä lähisuhdeväkivalta on, ja miten moninaista se voi olla. Lisäksi esiin tuli puheeksi ottamiseen vaadittavia tekijöitä kuten vuorovaikutustaitoja että rohkeutta ottaa asia puheeksi, mutta myös kykyä ymmärtää asiakkaan kokonaistilanne. Olennaista oli myös verkostotyöskentelyn merkitys asiakkaan tukea ja palveluja järjestettäessä. Näihin kaikkiin asioihin koettiin tarvittavan syventävää lisäkoulutusta sekä yhteisten toimintamallien luomista. Aikaisemmat tutkimukset ovat myös tuoneet esiin samanlaisia tuloksia, mitä tässä tutkimuksessa nousi esiin.
