Inventaario : kielen muotoutuminen subjektiivisen valokuvan kontekstissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin visuaalisen kielen muotoutumista subjektiivisen valokuvan kontekstissa. Tutkimuksen lähtökohtana oli jäsentymättömän irtaimiston pohjalta laadittu inventaariolista, jonka artefakteja, sukuesineitä ja perhevalokuvia tarkasteltiin tutkimuksen produktiivisessa osuudessa. Artefakteista tehtiin reproduktioita, joita käytettiin projektioissa, installaatioissa ja fotomontaaseissa. Prosessin aikana kehitettiin työmenetelmä, jonka käytännön toteuttamista varten valmistettiin myös työvälineet.

Koska teoksissa oli nähtävissä edesmenneiden ihmisten jättämiä aineellisia jälkiä, tekijä päätteli, että niissä täytyi olla myös näkymättömissä olevia jälkiä: sormenjälkiä, DNA:ta ja kuituja. Produktiivinen osuus ei kuitenkaan pyrkinyt tuomaan näitä jälkiä näkyviksi, vaan valmistui taiteen kontekstiin teoksena, joka kerrottiin perustuvan edesmenneiden jättämiin jälkiin. Teokset määriteltiin 2020-luvun post mortem –kuviksi, muistokuviksi edesmenneistä.

Koska tutkimuksen taiteellinen produktio valmistui ennen raporttia, teos ohjasi tutkimuskysymyksen määrittelyä ja tietoperustan hankintaa. Raportissa käsiteltiin visuaalisen kielen muotoutumista samalla, kun teosten perusteet ja vaiheet eriteltiin ja käsiteltiin. Tutkimusvälineenä käytettiin myös teosprosessin aikana tehtyjä työpäiväkirjoja, ja tutkimusmenetelmänä käytettiin autoetnografiaa.

In this thesis the formulation of visual language was examined within a context of subjective photography. The start was a list of inventory based on unstructured personal property. The artefacts, family belongings and family portraits were examined in the productive part of the thesis. During this process a mode of operation was created, which required tools, which were also constructed. Reproductions were first made of the artefacts, which were then used according the method in projections, installations and photographic montages. Because physical traces of past people could be seen in the work, it was concluded they must also contain invisible traces; fingerprints, DNA and fibres. The production did not aim to make these perceptible; instead it was completed in the context of visual art and told as being based on traces of past people. The works were defined as 2020’s post mortem images, memorabilia of the late.

The artistic part of the thesis was finished before the report, so the artwork itself guided the quest for the subject, definition and material base of the study. In the report a formation of the visual language was accounted and the foundations and stages of each work were addressed. Tools included a research diary made during the production process, autoetnography was used as method of research.