Vanhemmuustyylin vaikutus lapsen tunnesäätelyyn

Abstract

Opinnäytetyömme avulla haimme tietoa vanhemmuustyylien vaikutuksesta lasten tunnesäätelyyn ja siitä mitkä asiat ovat tukemassa lapsen tunnesäätelyä sekä selvitettiin mitä termeillä vanhemmuustyyli ja tunnesäätely tarkoitetaan. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata vanhemmuustyylin vaikutuksia lapsen tunnesäätelyyn. Tavoitteenamme oli lisätä omaa ammatillisuutta vanhempien ohjaamiseen lapsen tunnesäätelyn tukemisessa ja lisätä ilmiön tietoisuuttaa ammattilaisten keskuudessa.

Opinnäytetyömme on narratiivinen kirjallisuuskatsaus ja aineistomme koostuu erilaisista kansainvälisistä tutkimuksista sekä suomenkilisestä kirjallisuudesta löytyvistä tiedoista. Katsaukseen valittu aineiston aihepiiri koostuu tehdyn viitekehyksen ja tutkimuskysymysten perusteella. Työmme on rajattu käsittelemään molempien vanhempien kasvatustyylin vaikutuksia lapsen tunnesäätelyyn. Käsittelemme työssämme myös sitä, onko isän tai äidin suhtautumisella enemmän vaikutusta lapsen tunnesäätelyn kannalta ja minkälainen vanhemmuustyyli tukee lapsen tunnesäätelytaitoja.

Tunnesäätely kehittyy lapsuuden eri vaiheissa. Olennaista tunnesäätelyssä on lapsen ymmärrys omista tunteistaan ja siitä että niistä aiheutuvia reaktioita voidaan oppia hallitsemaan. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea ja ohjausta tunnesäätelyn hallintaan. Vanhemmuustyyli sanalla pyritään havainnollistamaan vanhemmuuden kokonaisuutta. Suomalaisessa kirjallisuudessa vanhemmuustyyli sana korvautuu monesti sanoilla kasvatustyyli tai kasvatusilmapiri. Erilaiset tavat kasvattaa lapsi ovat yhteydessä myös aikuisen tapaan reagoida lapsen tunneilmaisuun. On todettu, että vanhemmuustyyli vaikutti myös lapsen kasvaessa murrosikäiseksi. Vanhemmat, jotka olivat vanhemmuustyyliltään lämpimiä ja käyttivät lapsiinsa positiivista kuria tukevat lapsensa tunteiden havainnointia sekä säätelyä.