Apuvälineiden saatavuusperusteiden arviointi : ortoosit ja proteesit (06) ja liikkumisen apuvälineet (12) tutkimuksen kohteena

Abstract

Opinnäytetyön tehtävänä oli koota Suomen kahdenkymmenenyhden sairaanhoitopiirin lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saatavuusperusteet ja vertailla apuvälineluokkien ”Ortoosit ja proteesit” ja ”Liikkumisen apuvälineet” kirjauksia keskenään. Työtämme aloittaessa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä ei ollut yhteisiä saatavuusperusteita, joten aineistomme koostui kahdenkymmenen sairaanhoitopiirin kirjauksista. Saatavuusperusteet ovat osa apuvälinepalveluprosessia. Työssämme keskityttiin enemmän apuvälineiden luovutusedellytyksien vertailuun kuin sairaanhoitopiirikohtaisiin apuvälinepalveluprosessin ohjeistuksiin. Työn tarkoituksena on tukea tavoitetta, jotta tulevaisuudessa saataisiin käyttöön valtakunnallisesti yhtenäiset apuvälineiden saatavuusperusteet. Aineistosta kerätyt kirjaukset luokiteltiin vuoden 2009 SFS-EN ISO 9999 Vammaisten apuvälineet, luokitus ja terminologia -apuvälineluokituksen mukaan. Apuvälineluokkakohtaiset kirjaukset jaoteltiin sisällön mukaan neljään pääluokkaan, joista kaksi luokkaa ”apuvälineiden luovutusedellytykset” ja ”rajoittavat kirjaukset” otettiin tarkempaan analysointiin. Tutkimuskysymyksiä olivat ”Eroavatko eri sairaanhoitopiirien kyseisten apuvälineiden kirjatut saatavuusperusteet toisistaan?” ja kysymystä tarkentavat kysymykset ”Minkälaisia rajaavia saatavuusperustekirjauksia on?” ja ”Minkälaisia mahdollistamis – henkisiä kirjauksia on?”. Varsinaisia rajoittavia, apuvälinepalvelua ohjaavan lainsäädännön vastaisia kirjauksia ei ollut paljon. Sairaanhoitopiirit lainaavat kirjauksia toisiltaan. SFS-EN ISO 9999 apuvälineluokitukseen lisättyä kansallista tarkentavaa tasoa käytettiin vähän. Sairaanhoitopiirien apuvälineluokkien ”Ortoosit ja proteesit” ja ”Liikkumisen apuvälineet” kirjauksista, jotka olivat lainsäädännön, asetusten ja suositusten hengen mukaisia, koottiin ehdotus saatavuusperustekirjauksille. Kyseiset ehdotukset ilmentävät mahdollistamis – näkökulmaa tämän hetkisistä kirjauksista. Pääosin sosiaalitoimen piiriin kuuluvat apuvälineet ovat ehdotuksessa myös mukana. Valtakunnallisesti yhtenäiset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saatavuusperusteet eivät yksin riitä takaamaan asiakkaiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta apuvälinepalvelussa. Tarvittaisiin myös yhteisesti alalla toimivien ammattihenkilöiden toimintakäytänteiden ohjeistusta. Valtakunnallisesti yhtenäisellä apuvälinepalvelujen rekisteröintijärjestelmällä voitaisiin seurata apuvälineiden luovutuskäytäntöjä ja siten ohjata asiakkaille maksuttomien apuvälineiden tasavertaisia palvelukäytäntöjä.

The purpose of this Bachelor´s Thesis was to gather the criteria for the availability of assistive technology of medical rehabilitation from all twenty-one hospital districts in Finland and to compare the provision practices under the classifications "Orthoses and prostheses" and "Assistive products for personal mobility". Hospital district of Helsinki and Uusimaa did not have a criteria when the work was started so the data for this study contained the source material from twenty hospital districts. We focused more on the provision practices with respect to assistive devices and availability of assistive technology than the related services in health centres or in special health care. In addition, our aim is to promote a nationally uniformed criteria for the availability of assistive technology in Finland in the future. The data of the study was classified using SFS-EN ISO 9999: 2009 “Assistive products for person with disability, classification and terminology” which several of the hospital districts are also using. The contents of the material were divided into four categories two of which we analysed deeply: “the availability of assistive technology” and “the provision restrictions”. We found that there were not many provision restrictions which were against legislation or regulations. The hospital districts cited each other. From the aspect of enabling we made a suggestion for the provisions of the availability of assistive technology and cited the source material for the suggestion. The nationally uniformed criteria for the availability of assistive technology would not alone assure the equality and parity on assistive technology services. A nation-wide data collection system and identical operational practices would also be required.