Digiohjaus sydämen vajaatoimintaa sairastavan hoitotyössä : Kirjallisuuskatsaus
Saikkonen, Heidi; Naapila, Emilia (2021)
Saikkonen, Heidi
Naapila, Emilia
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105057189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105057189
Tiivistelmä
Sydämen vajaatoimintaa sairastaa huomattava määrä väestöstä, ja tulevaisuudessa sydämen vajaatoimintaa sairastavien määrä tulee lisääntymään. Teknologian kehitys tulee vaikuttamaan suuresti hoitoalalla potilasohjaukseen lisäämällä sen muotoja. Tällä hetkellä käytössä olevia ohjausmenetelmiä ovat kirjallinen ohjaus, puhelinsoitto, suullinen ohjaus ja teknologia-avusteinen ohjaus. Digiohjauksen kehittäminen hoitoalalla tulee lisäämään potilasohjauksen muotoja ja tapoja. Digiohjaus saavuttaa kaikki asuinpaikasta riippumatta, mikä lisää tasa-arvoisempaa ja tasalaatuisempaa potilasohjausta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sydämen vajaatoimintaa sairastavien kokemuksia digiohjauksesta, sekä digiohjauksen hyötyjä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan ohjausta ja omahoidon tukemista. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Aineisto kerättiin käyttäen Medic-, Cinahl, Medline- ja Pubmed-tietokantoja. Lopulliseksi aineistoksi valikoitui yhdeksän tutkimusta vuosien 2015-2020 väliltä. Aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia. Analyysin tuloksena muodostui seitsemän yläluokkaa ja kaksi pääluok- kaa, joiden kautta tulokset avattiin. Pääluokat olivat: kokemukset digiohjauksesta ja digiohjauksen hyödyt. Opinnäytetyön tuloksissa esille nousi sydämen vajaatoimintaa sairastavien omahoidon, sairaudentunnon, hoitoon sitoutumisen ja elämänlaadun paraneminen digiohjauksen aikana. Digiohjausta saavien sydämen vajaatoimintaa sairastavien tietotaso parani. Digiohjauksen todettiin sopivan myös iäkkäämmille ikäryhmille. Digiohjaus lisäsi myös käyttäjien rehellisyyttä, sekä säästi käyttäjien ja hoitohenkilökunnan aikaa. Sydämen vajaatoimintaa sairastavien sairaalakäynnit ja -jaksot vähenivät merkittävästi digiohjauksen ansiosta. Jatkossa tulisi tutkia digiohjauksen pitkän aikavälin vaikutuksia sydämen vajaatoimintaa sairastavien omahoitoon, sekä miesten ja naisten välisiä eroja digiohjauksessa. Opinnäytetyössä esille nousseita tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa sydämen vajaatoimintaa sairastavien digiohjauksen, sekä sydämen vajaatoimintaa sairastavien omahoidon kehittämisessä.