Aikuisen pes planovalgus - tapaustutkimus kirurgisesta hoidosta ja kuntoutuksesta
Alminoja, Susanna; Sahlman, Henna (2021)
Alminoja, Susanna
Sahlman, Henna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105107928
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105107928
Tiivistelmä
Aikuisen pes planovalguksen tärkeimpänä syntymekanismiin vaikuttavana tekijänä pidetään tibialis posterior -jänteen vajaatoimintaa. Pes planovalguksen kirurgiseen hoitoon päädyttäessä toimenpiteen valintaan vaikuttavat sairauden aste, nivelten kunto, virheasennon suuruus ja kolmiulotteinen suunta sekä potilaasta riippuvat tekijät. Usein hoito on yhdistelmä luihin ja pehmytkudokseen kohdistuvia toimenpiteitä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa pes planovalguksen kirurgisesta hoidosta ja siihen liittyvästä kuntoutuksesta. Tarkoituksena oli tapaustutkimuksen avulla selvittää, miten aikuisen pes planovalgusta hoidetaan kirurgisesti ja kuntoutetaan leikkauksen jälkeen. Tutkittavana oli yksi työikäinen nainen, ja tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelun, tutkittavalta saatujen dokumenttien sekä tutkittavalle tehtyjen tutkimusten avulla. Tutkimuksissa havainnoitiin tutkittavan kävelyä ja seisoma-asentoa peilipöydällä sekä arvioitiin jalkaterän asentoa Foot Posture Indexin avulla ja mitattiin jalkaterien lämpötilaeroja lämpökameran avulla. Tutkittavalle tehtiin pes planovalguksen korjausleikkaus marraskuussa 2019. Leikkauksessa asennetun osteotomiaruuvin katkeaminen johti uusintaleikkaukseen syyskuussa 2020. Tutkimukset suoritettiin elokuussa ennen uusintaleikkausta ja tammikuussa 2021 toisen leikkauksen jälkeen.
Pes planovalgus oireili ennen leikkausta kipuna ja rakenteellisina muutoksina jalkaterässä vaikuttaen toimintakykyyn heikentävästi. Leikkaus toteutettiin yhdistelmänä luihin ja jänteisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Postoperatiivisessa hoidossa ja kuntoutuksessa lääkärinkontrollit ja luutumisen seuranta röntgenkuvien avulla oli hyvin suunniteltua. Muu kuntoutumisen ohjaus ja seuranta jää vähäiseksi. Tutkittavalle tehtyjen tutkimusten avulla pystytään arvioimaan kuntoutumisen tilaa ja etenemistä leikkauksen jälkeen. Jalkaterapeutin ammatillista osaamista voisi hyödyntää koko alaraajojen kirurgisten hoito- ja kuntoutumisprosessien aikana.
Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia kuntoutumista jalkateräleikkauksen jälkeen isommalla tutkimusjoukolla ja pidemmällä seuranta-ajalla. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, hyödynnetäänkö jalkaterapeutin osaamista Suomessa alaraajoihin kohdistuvien operaatioiden pre- ja postoperatiivisissa hoitoprosesseissa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa pes planovalguksen kirurgisesta hoidosta ja siihen liittyvästä kuntoutuksesta. Tarkoituksena oli tapaustutkimuksen avulla selvittää, miten aikuisen pes planovalgusta hoidetaan kirurgisesti ja kuntoutetaan leikkauksen jälkeen. Tutkittavana oli yksi työikäinen nainen, ja tutkimusaineistoa kerättiin teemahaastattelun, tutkittavalta saatujen dokumenttien sekä tutkittavalle tehtyjen tutkimusten avulla. Tutkimuksissa havainnoitiin tutkittavan kävelyä ja seisoma-asentoa peilipöydällä sekä arvioitiin jalkaterän asentoa Foot Posture Indexin avulla ja mitattiin jalkaterien lämpötilaeroja lämpökameran avulla. Tutkittavalle tehtiin pes planovalguksen korjausleikkaus marraskuussa 2019. Leikkauksessa asennetun osteotomiaruuvin katkeaminen johti uusintaleikkaukseen syyskuussa 2020. Tutkimukset suoritettiin elokuussa ennen uusintaleikkausta ja tammikuussa 2021 toisen leikkauksen jälkeen.
Pes planovalgus oireili ennen leikkausta kipuna ja rakenteellisina muutoksina jalkaterässä vaikuttaen toimintakykyyn heikentävästi. Leikkaus toteutettiin yhdistelmänä luihin ja jänteisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Postoperatiivisessa hoidossa ja kuntoutuksessa lääkärinkontrollit ja luutumisen seuranta röntgenkuvien avulla oli hyvin suunniteltua. Muu kuntoutumisen ohjaus ja seuranta jää vähäiseksi. Tutkittavalle tehtyjen tutkimusten avulla pystytään arvioimaan kuntoutumisen tilaa ja etenemistä leikkauksen jälkeen. Jalkaterapeutin ammatillista osaamista voisi hyödyntää koko alaraajojen kirurgisten hoito- ja kuntoutumisprosessien aikana.
Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia kuntoutumista jalkateräleikkauksen jälkeen isommalla tutkimusjoukolla ja pidemmällä seuranta-ajalla. Lisäksi olisi mielenkiintoista tutkia, hyödynnetäänkö jalkaterapeutin osaamista Suomessa alaraajoihin kohdistuvien operaatioiden pre- ja postoperatiivisissa hoitoprosesseissa.