Ukosta, kummituksesta ja vähän kissoistakin – Tarinasäveltäen lapsen maailma tutummaksi päiväkodin aikuisille

Abstract

Opinnäytetyömme tavoitteena oli tarkastella, miten tarinasäveltäminen soveltuu musiikkikasvatuksen menetelmäksi päiväkoti Impivaarassa. Lisäksi tavoitteinamme oli: tarinasäveltäminen jää elämään päiväkoti Impivaaraan, oma kehittymisemme tarinasävellyttäjinä sekä tuoda esille lasten mielipiteitä tarinasäveltämisestä. Saimme tutkimusluvan Helsingin kaupungilta ja toteutimme opinnäytetyömme syksyllä 2012, osana Luotain–hanketta. Tarinasäveltämisen kehittäjä Hanna Hakomäki toimi työnohjaajanamme koko opinnäytetyöprosessin ajan. Ohjasimme yhdeksän tarinasäveltämistuokiota, järjestimme kenraaliharjoitukset ja konsertin sekä työntekijöiden perehdytystuokion. Tarinasäveltämistuokioihin osallistui kolme lasta esikouluryhmästä. Perehdytystuokioon osallistui neljä työntekijää eri ryhmistä, lisäksi Hakomäki oli mukana asiantuntijan ja tarkkailijan roolissa.

Keräsimme teoriaosuuttamme varten tietoa lapsilähtöisyydestä, musiikkikasvatuksesta, tarinasäveltämisestä, kuvionuoteista sekä musiikin vaikutuksesta lapseen käyttäen monipuolisesti kirjoja, Internetiä ja lehtiä. Hakomäen kanssa käydyistä tapaamisista saimme paljon uutta ajankohtaista ja hyödyllistä tietoa tarinasäveltämisestä. Perehdytystuokiossa käytimme SWOT-analyysia, jonka avulla selvitimme työntekijöiden mielipiteitä tarinasäveltämisestä sekä sen sovellettavuudesta päiväkodissa. Työntekijät löysivät menetelmästä monia hyviä puolia. Haasteena koettiin muun muassa resurssipula sekä tarinasävellysten ylös- ja puhtaaksikirjoittaminen. Työntekijät uskoivat, että aikovat ottaa tarinasäveltämisen yhdeksi Impivaaran musiikkikasvatuksen menetelmäksi.

Tarinasäveltäminen on lapsilähtöinen menetelmä. Se syntyi Espoossa vuosina 1999–2001, kun aikuinen herkistyi aidosti kuuntelemaan lasta. Jotta toimintaa voidaan sanoa tarinasäveltämiseksi, tulee tarinasäveltämisen neljän periaatteen toteutua. Menetelmän lapsilähtöisyys korostuu siten, että aikuinen ei ohjaa lasta, vaan lapsi saa itse päättää millaisen teoksen tekee. Aikuinen, tarinasävellyttäjä, on kuuntelijan ja muistiinmerkitsijän roolissa. Muistiinmerkitsemisen apuvälineenä käytetään Kaarlo Uusitalon kehittämiä kuvionuotteja, jotka ovat lapsille tuttuja muotoja ja värejä, kuten punainen ympyrä ja sininen neliö.

Opinnäytetyömme ydin ovat tarinasäveltämistuokiot, jotka onnistuivat suunnitelmien mukaisesti. Kolmen kerran aikana jokainen lapsi teki kolme tarinasävellystä, jokainen omalla tyylillään. Oli hienoa saada kuulla erilaisia tarinoita. Näin me pääsimme lähemmäksi tarinasävellystuokioihin osallistuneiden Kallen, Liisan ja Maijan maailmaa. Opinnäytetyömme on onnistunut, sillä kaikki tavoitteemme toteutuivat.

About the hubby, the ghost and also a little about the cats – child’s world more familiar to the kindergarten’s adult by storycomposing

The aim of our thesis was to examine how storycomposing fits in kindergarten Impivaara as the method of musical education. Our aims were also: storycomposing will stay in kindergarten Impivaara, our own development as co-storycomposers and adducing children’s opinions about storycomposing. We got the research permit from the City of Helsinki and implemented our thesis in autumn 2012, as part of the Luotain-project. The developer of storycomposing Hanna Hakomäki was our work counselor through the whole thesis process. We led nine storycomposing sessions, we arranged final rehearsals, a concert and an orientation session for the staff. Three children from the preschool group attended the storycomposing sessions. Four employers from different groups attended to the orientation session for the staff. Hakomäki also attended as specialist and observer.

We gathered information about childorientation, musical education, storycomposing, Figure-notes and music’s effects on child for our theory part using a variety of books, Internet and magazines. We got a lot of current and useful information about storycomposing from the meetings with Hakomäki. Children told us what they think about storycomposing in the sessions that we led. In the orientation session we used SWOT-analysis to find out what the employers thought about storycomposing in general, and how could storycomposing be used in kindergarten. The employers found many good sides from the method. Lack of resources and writing down and writing clean the storycompositions were seen as challenges. The employers believed that they will use storycomposing as one of Impivaara’s musical education’s methods.

Storycomposing is a childoriented method. It was found in 1999-2001 when adult truly became more sensitive to listening to a child. In order to call the action storycomposing must storycomposing’s four principles come true. The childorientation of the method gets accentuated when the adult does not lead the child, but the child him-/herself can decide what kind of storycomposition he/she wants to do. The adult, the co-storycomposer, is in the role of listener and down-writer. Kaarlo Uusitalo's Figurenotes are used as a tool to write down notes, which are in shapes and colors familiar to children, such as red circles and blue squares.

The heart of our thesis are the storycomposing sessions which succeeded as they were planned. Within three times each child made three storycompositions, with his/her own style. It was wonderful to get to listen to different stories. By that we got closer to the worlds of Kalle, Liisa and Maija who attended the storycomposing sessions. Our thesis is successful because all of our aims actualized.