Tautisulkuratkaisut lypsykarjatiloilla: tautisulkujen kartoittaminen ja kehittäminen
Holappa, Kaisa (2021)
Holappa, Kaisa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105128458
Tiivistelmä
Tautisuojaus on kokonaisuus, joka jakautuu sisäiseen ja ulkoiseen tautien torjuntaan. Sisäinen tautisuojaus käsittää tilan työtavat ja käytänteet, joiden avulla eläintautien leviämistä eläimeltä toiselle pyritään vähentämään tilan sisällä. Se on käytännössä eläintautien tehokasta hallintaa tilan sisällä. Ulkoinen tautisuojaus käsittää tilan ulkopuolelta tulevia uhkia. Sellaisia ovat esimerkiksi ihmisliikenne, ostoeläimet, rehujen hankinta, kuolleiden eläinten poisto ja haittaeläintentorjunta. Eläintautien uhka on koko ajan olemassa ja jokaisen tilan täytyisi pystyä suojautumaan niiltä. Tilakokojen kasvaessa myös tautisuojauksen merkitys korostuu, sillä tarttuvien eläintautien aiheuttamat kustannukset ovat suuria. Niiden kerrannaisvaikutus on myös suuri, koska tilanne heijastuu lisäksi tilan ulkopuolisiin sidosryhmiin.
Tautisulun käytöllä voidaan tehokkaasti estää, se ettei eläintilaan kulkeudu tarttuvia eläintauteja ihmisliikenteen mukana. Tautisulkujen tasossa on suomalaisilla maitotiloilla vielä parannettavaa, mutta suunta on ollut jo pitkään parempaan päin ja kehitystä on nähtävillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia tautisulkuja maitotiloilla on käytössä sekä kehittää niitä toimivimmiksi yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa. Tarkoituksen oli tehdä tautisulkujen kehittämistyötä lypsykarjatiloilla. Opinnäytetyön toimeksiantajina toimivat ETT ry sekä Emovet Oy.
Tautisulkujen nykytilannetta kartoitettiin tekemällä tilavierailut viidelle lypsykarjatilalla joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana. Viidestä tilasta kaksi oli esimerkillisiä tautisulkunsa osalta ja kolme tilaa tarvitsi tautisulkunsa kehittämiseen apua. Tilavierailun yhteydessä tautisulut dokumentoitiin valokuvaamalla ja lisäksi vierailun aikana haastateltiin tilakäynnin yhdyshenkilöä. Haastattelussa selvitettiin muun muassa ihmisliikenteen määrä tilalla. Kehittämistä tarvitseville tiloille jaettiin Terve karja kannattaa -hankkeen ohjemateriaalia laminoituna tilakäyntien yhteydessä. Tilakäynnillä kerätystä materiaalista koottiin yhteenveto tautisulun tämän hetken tilanteesta. Lisäksi tehtiin tiloille kirjallisuuteen pohjautuen kehittämisvinkit tautisulun parantamiseksi. Kehittämisvinkit hyväksytettiin eläinlääkärillä ja toimitettiin tiloille. Opinnäytetyössä tehtiin myös kaikille tuottajille suunnattu vinkkipankki, jonne koostettiin kirjallisuuden ja tilakäyntien pohjalta yleiset vinkit tautisulkujen parantamiseksi. Vinkkipankin tarkoituksena oli antaa informaatiota tautisuluista ja käytännön vinkkejä siihen, miten tautisulun voisi toteuttaa omalla tilalla. Vinkkipankkiin koottiin mallikuvia hyvistä ja toimista tautisulkuratkaisuista, joista tuottaja voi omaksua piirteitä omaa tautisulkua suunnitellessa.
Opinnäytetyö antaa toimeksiantajille arvokasta ja ajankohtaista tietoa lypsykarjatiloilla käytössä olevista tautisulkuratkaisuista. Työssä ilmenevät tautisulkujen yleisimmät ongelmat ja kehittämiskohteet. Toimeksiantajat voivat hyödyntää tätä tietoa toimiessaan tuottajien kanssa. Työssä olisi ollut ollut mielenkiintoista perehtyä sisäisiin tautisuojauskäytänteisiin laajemminkin. Valitettavasti se ei työn rajauksen vuoksi ollut mahdollista. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tilatason tautisuojauksessa tärkeintä on asennoituminen. Kun tilalla tiedostetaan oman tautisulun merkitys, sitä voidaan tehokkaasti kehittää.
Tautisulun käytöllä voidaan tehokkaasti estää, se ettei eläintilaan kulkeudu tarttuvia eläintauteja ihmisliikenteen mukana. Tautisulkujen tasossa on suomalaisilla maitotiloilla vielä parannettavaa, mutta suunta on ollut jo pitkään parempaan päin ja kehitystä on nähtävillä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa, millaisia tautisulkuja maitotiloilla on käytössä sekä kehittää niitä toimivimmiksi yhteistyössä eläinlääkäreiden kanssa. Tarkoituksen oli tehdä tautisulkujen kehittämistyötä lypsykarjatiloilla. Opinnäytetyön toimeksiantajina toimivat ETT ry sekä Emovet Oy.
Tautisulkujen nykytilannetta kartoitettiin tekemällä tilavierailut viidelle lypsykarjatilalla joulukuun 2020 ja tammikuun 2021 välisenä aikana. Viidestä tilasta kaksi oli esimerkillisiä tautisulkunsa osalta ja kolme tilaa tarvitsi tautisulkunsa kehittämiseen apua. Tilavierailun yhteydessä tautisulut dokumentoitiin valokuvaamalla ja lisäksi vierailun aikana haastateltiin tilakäynnin yhdyshenkilöä. Haastattelussa selvitettiin muun muassa ihmisliikenteen määrä tilalla. Kehittämistä tarvitseville tiloille jaettiin Terve karja kannattaa -hankkeen ohjemateriaalia laminoituna tilakäyntien yhteydessä. Tilakäynnillä kerätystä materiaalista koottiin yhteenveto tautisulun tämän hetken tilanteesta. Lisäksi tehtiin tiloille kirjallisuuteen pohjautuen kehittämisvinkit tautisulun parantamiseksi. Kehittämisvinkit hyväksytettiin eläinlääkärillä ja toimitettiin tiloille. Opinnäytetyössä tehtiin myös kaikille tuottajille suunnattu vinkkipankki, jonne koostettiin kirjallisuuden ja tilakäyntien pohjalta yleiset vinkit tautisulkujen parantamiseksi. Vinkkipankin tarkoituksena oli antaa informaatiota tautisuluista ja käytännön vinkkejä siihen, miten tautisulun voisi toteuttaa omalla tilalla. Vinkkipankkiin koottiin mallikuvia hyvistä ja toimista tautisulkuratkaisuista, joista tuottaja voi omaksua piirteitä omaa tautisulkua suunnitellessa.
Opinnäytetyö antaa toimeksiantajille arvokasta ja ajankohtaista tietoa lypsykarjatiloilla käytössä olevista tautisulkuratkaisuista. Työssä ilmenevät tautisulkujen yleisimmät ongelmat ja kehittämiskohteet. Toimeksiantajat voivat hyödyntää tätä tietoa toimiessaan tuottajien kanssa. Työssä olisi ollut ollut mielenkiintoista perehtyä sisäisiin tautisuojauskäytänteisiin laajemminkin. Valitettavasti se ei työn rajauksen vuoksi ollut mahdollista. Yhteenvetona voidaan sanoa, että tilatason tautisuojauksessa tärkeintä on asennoituminen. Kun tilalla tiedostetaan oman tautisulun merkitys, sitä voidaan tehokkaasti kehittää.