Sektiopotilaan postoperatiivinen hoito ja ongelmat sektiosta toipumisessa
Elo, Jutta; Hämelahti, Roosa (2021)
Elo, Jutta
Hämelahti, Roosa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199417
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199417
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sektiopotilaan postoperatiivista hoitoa ja siinä ilmeneviä ongelmakohtia. Tavoitteena oli koota näyttöön perustuvaa tietoa sektiopotilaan postoperatiivisesta hoidosta ja sektiosta toipumiseen liittyvistä ongelmatekijöistä. Tehtävänä oli selvittää, minkälaisia hoitoon liittyviä ongelmia toipumiseen liittyy sekä mihin asioihin tulee kiinnittää huomiota sektiopotilaan postoperatiivisessa hoidossa. Opinnäytetyössä mukailtiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksia haettiin neljästä tietokannasta, joista opinnäytetyöhön valikoitui 13 alkuperäistutkimusta.
Tuloksista kävi ilmi, että kipu oli eniten esiintyvä ongelma sektion jälkeen ja siitä kärsivät lähes kaikki keisarileikatut. Esiin nousi myös puutteellinen ohjaus ja kohtaaminen, sillä äidit eivät kokeneet saaneensa tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Stressi ja ahdistus oli yleistä erityisesti päivystyssektion jälkeen. Psyykkisessä toipumisessa auttoi henkilökunnan tuki sekä puolison ja lapsen läsnäolo. Kiintymyssuhteen syntymiseen vaikutti se, että sektion jälkeen ihokontakti alkaa myöhemmin ja sen kesto on lyhyempi verrattuna alatiesynnytykseen. Infektioriski on suurempi sektion jälkeen, joten siihen tulee kiinnittää huomiota postoperatiivisessa hoidossa.
Opinnäytetyössä tultiin johtopäätökseen, että sektiosta toipumista hidastaa erityisesti kipu ja puutteellinen potilasohjaus. Näihin asioihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta äidille jäisi positiivinen synnytyskokemus ja hän kykenisi mahdollisimman pian arkirutiineihin ja hoitamaan lastaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin sektiopotilaan postoperatiivista hoitoa. Aihetta olisi hyvä tutkia muidenkin sektioon liittyvien vaiheiden kannalta.
Tuloksista kävi ilmi, että kipu oli eniten esiintyvä ongelma sektion jälkeen ja siitä kärsivät lähes kaikki keisarileikatut. Esiin nousi myös puutteellinen ohjaus ja kohtaaminen, sillä äidit eivät kokeneet saaneensa tarvitsemaansa tukea ja kannustusta. Stressi ja ahdistus oli yleistä erityisesti päivystyssektion jälkeen. Psyykkisessä toipumisessa auttoi henkilökunnan tuki sekä puolison ja lapsen läsnäolo. Kiintymyssuhteen syntymiseen vaikutti se, että sektion jälkeen ihokontakti alkaa myöhemmin ja sen kesto on lyhyempi verrattuna alatiesynnytykseen. Infektioriski on suurempi sektion jälkeen, joten siihen tulee kiinnittää huomiota postoperatiivisessa hoidossa.
Opinnäytetyössä tultiin johtopäätökseen, että sektiosta toipumista hidastaa erityisesti kipu ja puutteellinen potilasohjaus. Näihin asioihin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta äidille jäisi positiivinen synnytyskokemus ja hän kykenisi mahdollisimman pian arkirutiineihin ja hoitamaan lastaan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin sektiopotilaan postoperatiivista hoitoa. Aihetta olisi hyvä tutkia muidenkin sektioon liittyvien vaiheiden kannalta.