Eteläboreaalisen puuston maan yläpuolisen biomassan mallintaminen maa- ja ilmalaserkeilauksen avulla
Ryöppy, Niko (2021)
Ryöppy, Niko
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052511187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052511187
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on kvantitatiivinen tutkimus, joka on tehty puolustusvoimien tutkimuslaitoksen asetekniikkaosaston toimeksiantona, ja sen päätavoitteena on selvittää puuston biomassan määrän mallinnustarkkuus eri katselukulmista toteutettavilla laserkeilausmenetelmillä. Puolustusvoimille on laadittu julkisuuslain (621/1999) perusteella salassa pidettävä liiteosio, joka pitää sisällään maanpuolustuksen kannalta (JulkL 24§ 10k) tarkkoja sijaintitietoja.
Työn teoreettinen tarkastelu rajautuu kaukokartoituksen ja paikkatiedon perusteisiin, laserkeilaustekniikoihin, puustotunnuksiin ja biomassamalleihin. Maastomittauksella itse tuotettua laserkeilausaineistoa verrattiin Maanmittauslaitoksen tuottamaan ilmalaserkeilausaineistoon. Kohdemetsikkö valikoitui puolustusvoimien tutkimuslaitoksen määrittämältä alueelta, josta otosten alkiot valittiin eri laserkeilausaineistoista systemaattisesti vastaamaan toisiaan. Aineistoille toteutettiin eri asteisia tilastollisesti kuvaavia analyyseja. Työn tulokset pohjautuvat
useampaan puustotunnuksia mallintavaan kaavaan. Lähes kaikki biomassamallien lähtöarvot, eli mitatut tai mallinnetut puustotunnukset, olivat subjektiivisia.
Tuloksista käy ilmi, että TLS-menetelmällä tuotetusta pistepilvestä voidaan suoraan mitata yksittäisen puun perustunnuksia, kuten pituus ja rinnankorkeusläpimitta, suurella tarkkuudella. ALS-menetelmällä tuotetusta pistepilvestä vain pituus oli suoraan mitattavissa. Aluepohjaisesti puustotunnukset osuivat hyvin lähelle toisiaan. TLS-puustotunnuksista biomassa ja keskiläpimitta olivat 1.01 % (689 kg) ja 1.46 % (0.65 cm) pienempiä, kuin ALS-puustotunnukset. TLS-aineiston pohjalta mitattu keskipituus oli ALS-keskipituutta jonkin verran pidempi, 1.71 % (0.4 m). Tulosten pohjalta on tehtävissä loogisia johtopäätöksiä eri laserkeilausmenetelmien tarkkuuksista. Molemmat menetelmät päihittävät perinteiset metsänmittausmenetelmät biomassan aluepohjaisessa määrittämisessä.
Suositeltavia jatkotutkimusaiheita ovat konenäköön ja kuvatulkintaa liittyvien algoritmien kehittäminen, jotta pistepilvistä tai ilmakuvilta olisi automaattisesti, objektiivisesti ja riittävällä tarkkuudella johdettavissa puustotunnuksia.
Työn teoreettinen tarkastelu rajautuu kaukokartoituksen ja paikkatiedon perusteisiin, laserkeilaustekniikoihin, puustotunnuksiin ja biomassamalleihin. Maastomittauksella itse tuotettua laserkeilausaineistoa verrattiin Maanmittauslaitoksen tuottamaan ilmalaserkeilausaineistoon. Kohdemetsikkö valikoitui puolustusvoimien tutkimuslaitoksen määrittämältä alueelta, josta otosten alkiot valittiin eri laserkeilausaineistoista systemaattisesti vastaamaan toisiaan. Aineistoille toteutettiin eri asteisia tilastollisesti kuvaavia analyyseja. Työn tulokset pohjautuvat
useampaan puustotunnuksia mallintavaan kaavaan. Lähes kaikki biomassamallien lähtöarvot, eli mitatut tai mallinnetut puustotunnukset, olivat subjektiivisia.
Tuloksista käy ilmi, että TLS-menetelmällä tuotetusta pistepilvestä voidaan suoraan mitata yksittäisen puun perustunnuksia, kuten pituus ja rinnankorkeusläpimitta, suurella tarkkuudella. ALS-menetelmällä tuotetusta pistepilvestä vain pituus oli suoraan mitattavissa. Aluepohjaisesti puustotunnukset osuivat hyvin lähelle toisiaan. TLS-puustotunnuksista biomassa ja keskiläpimitta olivat 1.01 % (689 kg) ja 1.46 % (0.65 cm) pienempiä, kuin ALS-puustotunnukset. TLS-aineiston pohjalta mitattu keskipituus oli ALS-keskipituutta jonkin verran pidempi, 1.71 % (0.4 m). Tulosten pohjalta on tehtävissä loogisia johtopäätöksiä eri laserkeilausmenetelmien tarkkuuksista. Molemmat menetelmät päihittävät perinteiset metsänmittausmenetelmät biomassan aluepohjaisessa määrittämisessä.
Suositeltavia jatkotutkimusaiheita ovat konenäköön ja kuvatulkintaa liittyvien algoritmien kehittäminen, jotta pistepilvistä tai ilmakuvilta olisi automaattisesti, objektiivisesti ja riittävällä tarkkuudella johdettavissa puustotunnuksia.