Mukautuvan uudelleenkäytön konseptin hyödyntäminen sote-rakennuksen uuden käyttötarkoituksen määrittelyssä

Abstract

Helsingissä noin 10 pienimmän terveysaseman toiminta lopetetaan vuoteen 2030 mennessä. Niiden toiminnot siirtyvät isoihin terveys- ja hyvinvointikeskuksiin. Mitä tapahtuu terveysasemarakennuksille? Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutustua mukautuvan uudelleenkäytön konseptin ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin ja soveltaa sitä pois käytöstä jääneisiin terveysasemarakennuksiin.

Opinnäytetyön aihetta tutkittiin lukemalla mukautuvasta uudelleenkäytöstä kertovaa kirjallisuutta sekä perehtymällä onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin referensseihin aiheesta. Lisäksi tutkittiin terveysasematypologiaa 1980–1990-luvuilta. Tämän aikakauden terveysasemarakennuksilla on tyypillisiä piirteitä, jotka vaikuttavat mukautuvan uudelleenkäytön konseptin soveltamiseen. Johtopäätöksiä sovelletaan case-suunnitelmaan, jossa määritellään Haagan terveysasemalle uusi käyttötarkoitus mukautuvan uudelleenkäytön konseptin avulla.

Työssä pohditaan, miten mukautuvan uudelleenkäytön konsepti eroaa tavallisesta käyttötarkoituksen muutoksesta ja mitkä ovat sen haitat ja hyödyt. Opinnäytetyössä on tutkittu niitä fyysisiä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat mukautuvaan uudelleenkäyttöön, sekä pohdittu, miten paikka vaikuttaa suunnitteluun. Tutkimuksen tuloksena esitetty metodi mukautuvan uudelleenkäyttökonseptin soveltamiseen on tapauskohtainen, koska rakennuksen fyysisten ominaisuuksien lisäksi mukautuvaan uudelleenkäyttöön vaikuttavat myös rakennuksen historia, paikan identiteetti sekä rakennuksen kunnon kunnioittaminen ja huomioiminen suunnittelussa.