”Jag ville bara så förtvivlat gärna att någon skulle förstå hur sjuk hon var” : En kvalitativ studie om hur närstående till personer med en ätstörning beskriver ätstörningsvården i Finland
Gustafsson, Simone (2021)
Gustafsson, Simone
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021052611549
Tiivistelmä
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten syömishäiriöstä kärsivän läheiset kuvailevat syömishäiriöiden hoitoa Suomessa. Lisäksi selvitetään, miten läheiset ovat kokeneet syömishäiriöiden hoidon. Tietoisuus tämänhetkisen hoidon vahvuuksista ja heikkouksista mahdollistaa sen kehittämisen. Saamalla lisätietoa siitä, mitä läheiset arvostavat hoidossa, myös yksittäiset hoitajat pystyvät kehittämään taitojaan syömishäiriöpotilaan kohtaamisessa.
Tutkimus on laadullinen, ja analysoitavana materiaalina käytetään omaelämänkerrallista kirjallisuutta. Laadullisen sisällön analyysia käytetään data-analyysiin. Teoreettisena lähtökohtana on Halldórsdóttirin (1996) teoria huolehtivasta ja epähuolehtivasta kohtelusta.
Tulokset osoittavat, että omaiset kokevat hoidon, sen rakenteen sekä käytetyt menetelmät osittain sopimattomiksi syömishäiriöiden hoitoon tai joiltain osin riittämättömiksi. Tulokset osoittavat, miten hoitajien kohtaaminen potilaan ja läheisen kanssa voi vaikuttaa hoitoon ja paranemiseen. Saavutetun tutkimustiedon avulla hoitoa voidaan kehittää siten, että potilaat saavat hoitoa entistä aikaisemmassa vaiheessa ja paranemista edistetään.
Tutkimus on laadullinen, ja analysoitavana materiaalina käytetään omaelämänkerrallista kirjallisuutta. Laadullisen sisällön analyysia käytetään data-analyysiin. Teoreettisena lähtökohtana on Halldórsdóttirin (1996) teoria huolehtivasta ja epähuolehtivasta kohtelusta.
Tulokset osoittavat, että omaiset kokevat hoidon, sen rakenteen sekä käytetyt menetelmät osittain sopimattomiksi syömishäiriöiden hoitoon tai joiltain osin riittämättömiksi. Tulokset osoittavat, miten hoitajien kohtaaminen potilaan ja läheisen kanssa voi vaikuttaa hoitoon ja paranemiseen. Saavutetun tutkimustiedon avulla hoitoa voidaan kehittää siten, että potilaat saavat hoitoa entistä aikaisemmassa vaiheessa ja paranemista edistetään.
