Itsemurhariskissä olevan asiakkaan kohtaaminen puhelimessa: sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia
Rommi, Johanna (2021)
Rommi, Johanna
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105199550
Tiivistelmä
Vuonna 2019 Suomessa kuoli itsemurhaan 746 ihmistä. Kaikki itsemurhat eivät ole estettävissä, mutta itsemurhaprosessin vaiheiden kulkuun voidaan vaikuttaa. Itsemurhien ehkäisyn näkökulmasta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käytännön työn kulmakivenä on tunnistaa asiakkaat, joilla on alttius itsemurhariskille. Itsemurhariskiä tulisi arvioida osana jokapäiväisiä sosiaali- ja terveydenhuollon kohtaamisia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksista kohdata itsemurhariskissä oleva asiakas puhelimessa sekä ammattilaisten kokemista täydennyskoulutuksen ja muun ammatillisen tuen tarpeista näissä kohtaamisissa. Tavoitteena oli kuvata ammattilaisten kokemuksia itsemurhariskissä olevan asiakkaan tunnistamisesta ja kohtaamisesta puhelimessa sekä mahdollisuuksista ja haasteista ottaa itsemurhariski puheeksi, arvioida asiakkaan itsemurhariskin vakavuutta ja jatkotuen piiriin ohjaamista.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yksilö- ja ryhmähaastatteluin erään suomalaisen kuntayhtymän 17:sta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista, jotka toteuttivat puhelimessa asiakasohjausta, -neuvontaa, hoidon ja palvelun tarpeen arviointia sekä sosiaali- ja kriisityötä. Osa haastatteluista toteutettiin etänä koronaviruspandemian rajoitusten takia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat, että yhtä lailla sosiaali- kuin terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat eri-ikäisiä itsemurhariskissä olevia asiakkaita myös puhelintoiminnoissaan. Tutkimukseen osallistuneet ammattilaiset kokivat vaadittavan vahvaa ammattitaitoa ja kokemusta tunnistaa ja arvioida itsemurhariskissä olevaa asiakasta puhelimessa. Itsemurhariskissä olevan soittajan kohtaamista pidettiin vuorovaikutuksellisesti erityisen haastavana ja kuormittavana, mutta ammatillisesti tärkeänä interventiona, jonka vaikuttavuutta haluttiin kehittää koulutuksen, yhteisten toimintaohjeiden ja konkreettisten apuvälineiden avulla. Erityisesti puhelintoimintaan suunnatulle vuorovaikutukselliselle täydennyskoulutukselle koettiin tarvetta.
Kansainvälisten hoitotyön suositusten laatiminen itsemurhariskissä olevan asiakkaan kohtaamisesta sisältäen tunnistamisen, puheeksi oton, arvioinnin ja jatkotuen piiriin ohjaamisen olisi avain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille laadukkaaseen, tasavertaiseen ja vaikuttavaan toimintamalliin. Lisäksi puhelimessa työskenteleville ammattilaisille tulisi järjestää säännöllisesti puhelintoimintaan liittyvää koulutusta ja erityisesti huolehtia puhelintoimintaan suunnatun vuorovaikutusosaamisen koulutuksen systemaattisesta toteutumisesta.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Aineisto kerättiin teemahaastattelemalla yksilö- ja ryhmähaastatteluin erään suomalaisen kuntayhtymän 17:sta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista, jotka toteuttivat puhelimessa asiakasohjausta, -neuvontaa, hoidon ja palvelun tarpeen arviointia sekä sosiaali- ja kriisityötä. Osa haastatteluista toteutettiin etänä koronaviruspandemian rajoitusten takia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällön analyysillä.
Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat, että yhtä lailla sosiaali- kuin terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat eri-ikäisiä itsemurhariskissä olevia asiakkaita myös puhelintoiminnoissaan. Tutkimukseen osallistuneet ammattilaiset kokivat vaadittavan vahvaa ammattitaitoa ja kokemusta tunnistaa ja arvioida itsemurhariskissä olevaa asiakasta puhelimessa. Itsemurhariskissä olevan soittajan kohtaamista pidettiin vuorovaikutuksellisesti erityisen haastavana ja kuormittavana, mutta ammatillisesti tärkeänä interventiona, jonka vaikuttavuutta haluttiin kehittää koulutuksen, yhteisten toimintaohjeiden ja konkreettisten apuvälineiden avulla. Erityisesti puhelintoimintaan suunnatulle vuorovaikutukselliselle täydennyskoulutukselle koettiin tarvetta.
Kansainvälisten hoitotyön suositusten laatiminen itsemurhariskissä olevan asiakkaan kohtaamisesta sisältäen tunnistamisen, puheeksi oton, arvioinnin ja jatkotuen piiriin ohjaamisen olisi avain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille laadukkaaseen, tasavertaiseen ja vaikuttavaan toimintamalliin. Lisäksi puhelimessa työskenteleville ammattilaisille tulisi järjestää säännöllisesti puhelintoimintaan liittyvää koulutusta ja erityisesti huolehtia puhelintoimintaan suunnatun vuorovaikutusosaamisen koulutuksen systemaattisesta toteutumisesta.