Tragedia, symboliikka ja kollektivismi : tsaarin ajan elokuvan vaiettu historia
Rantanen, Marius (2021)
Rantanen, Marius
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021060915453
Tiivistelmä
Kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee Romanovien suvun viimeisen hallitsijan, tsaari Nikolai II:n hallintokauden aikaista elokuvaa. Työssäni pyrin purkamaan tsaarin ajan elokuvakerrontaan- ja teollisuuteen vaikuttaneita taidesuuntauksia ja ajan sisäpoliittisia muutoksia. Tutkielmassani pohdin miten Venäjän hopeakauden teatteri- ja kirjallisuusperinteen symbolinen melodramaattisuus ja tragiikka jatkuivat vielä vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeisessä elokuvateollisuudessa, ennen varsinaisen sosialistisen realismin kehitystä 1930-luvun taitteessa.
Sivuan opinnäytetyössäni 1900-luvun alkupuoliskon venäläisen elokuvan historian hidasta kehitystä ja kasvua yhdeksi suurimmista elokuvamaista, sekä valtiollisten sensuurielinten rajoittamaa ilmaisua. Pyrkimyksenäni on myös kyseenalaistaa pitkään länsimaisessa elokuvahistoriassa vallinnut käsitys 1920- luvun maineikkaimpien neuvostoliittolaisten ohjaajien riippumattomuudesta vallankumousta edeltäneeseen elokuvakerrontaan, ja nostaa esiin unohdettuja ohjaajia ja teoksia.
Monipuolisesta lähdeaineistosta huolimatta nojaan opinnäytetyössäni vahvasti Aberystwythin yliopiston elokuvatieteen professorin Birgit Beumersin, Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Lauri Piispan, sekä ukrainalaissyntyisen elokuvatekijän, Oksana Bulgakovan laajamittaiseen tutkimustyöhön pitkään vaietun varhaisen elokuvakulttuurin helmen analysoinnissa.
Sivuan opinnäytetyössäni 1900-luvun alkupuoliskon venäläisen elokuvan historian hidasta kehitystä ja kasvua yhdeksi suurimmista elokuvamaista, sekä valtiollisten sensuurielinten rajoittamaa ilmaisua. Pyrkimyksenäni on myös kyseenalaistaa pitkään länsimaisessa elokuvahistoriassa vallinnut käsitys 1920- luvun maineikkaimpien neuvostoliittolaisten ohjaajien riippumattomuudesta vallankumousta edeltäneeseen elokuvakerrontaan, ja nostaa esiin unohdettuja ohjaajia ja teoksia.
Monipuolisesta lähdeaineistosta huolimatta nojaan opinnäytetyössäni vahvasti Aberystwythin yliopiston elokuvatieteen professorin Birgit Beumersin, Turun yliopiston kulttuurihistorian professorin Lauri Piispan, sekä ukrainalaissyntyisen elokuvatekijän, Oksana Bulgakovan laajamittaiseen tutkimustyöhön pitkään vaietun varhaisen elokuvakulttuurin helmen analysoinnissa.