Omaohjaajien kokemuksia huostaanotetun nuoren hoitoon motivoitumisesta ja motivoimisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata omaohjaajien kokemuksia huostaanotetun nuoren hoitoon motivoitumisesta ja motivoimisesta. Työelämäyhteytenä toimi perhetukikeskus, jonka asukkaat ovat 12–17-vuotiaita huostaanotettuja nuoria. Työn tavoitteena oli lisätä ymmärrystä nuoren hoitoon motivoitumiseen ja motivoimiseen liittyvistä seikoista sekä tuottaa tietoa, jonka perusteella omaohjaajat voivat tarvittaessa kehittää toimintaansa nuorten hoitoon ja motivoimisessa.

Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Tiedonantajina toimi neljä perhetukikeskuksessa työskentelevää omaohjaajaa ja aineiston keruu toteutettiin teemahaastatteluina. Kerätty aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.

Tuloksista kävi ilmi, että omaohjaajien kokemuksen mukaan hoitoon motivoituminen ei ole yksiselitteinen käsite. Motivoituminen vaikuttaa nuoren käytökseen sekä työskentelyyn nuoren kanssa. Suuri osa omaohjaajien työstä on hoitoon motivoimista. Perheellä koettiin olevan merkittävä rooli nuoren hoitoon motivoitumisessa, mikä tulisi ottaa huomioon nuoren kanssa työskenneltäessä. Vuorovaikutussuhteen luomista pidettiin nuoren hoitoon motivoimisessa ensisijaisen tärkeänä. Nuoren hoitoon motivoimiseen käytettävät toimintatavat valitaan yksilöllisesti nuoren ikä, kehitystaso ja diagnoosi huomioon ottaen. Nuoren hoitoon motivoiminen sujuu pitkälti toiminnallisen tekemisen kautta. Kehittämiskohteiksi nousivat oman ammattitaidon sekä työryhmän yhteistyötaitojen kehittäminen. Kehittämiskohtia löytyi myös työvuorosuunnittelusta sekä hoitoprosessin sisällöstä. Erityisesti perhetyön tekemiseen tulisi panostaa entistä enemmän.

Vuorovaikutussuhteen luominen koettiin lähtökohdaksi kaikelle nuoren kanssa tehtävälle työlle ja näin ollen myös hoitoon motivoimiselle. Jatkotutkimusaiheena voisi selvittää, miten omaohjaajat kehittävät omia vuorovaikutustaitojaan. Opinnäytetyöprosessin aikana huomasimme, että aikaisempaa tutkimustietoa nuorten hoitoon motivoitumisesta ja motivoimisesta ei juuri ole. Tästä johtuen aihetta voisi tutkia lisää ja laajemmin.

The purpose of this thesis was to illustrate personal advisors’ experiences of how young people in custody become motivated into care and what it is like to motivate them. The study / thesis was done in co-operation with a family support center that supports young people aged 12 to 17 who are in custody. The objective was to increase understanding towards matters related to motivating young people and also produce knowledge for personal advisors in order for them to improve their working methods if needed.

The study method was qualitative. The data was gathered through theme interviews. Four personal advisors working in the family support center were interviewed. The data was analyzed using data-driven content analysis.

The results showed that according to the experiences of personal advisors, becoming motivated into care is not an unambiguous term. Motivation has an effect on a young person’s behavior. It also affects co-operation between advisors and the youths. A major part of personal advisors’ work is / consist of motivating. Family was considered to have a significant role in motivating a young person into care and it should be recognized when working with a youngster. Creating a working, interactive relationship was considered to be of greatest importance. Procedures used in motivating are selected individually by taking a young person’s age, developmental phase and diagnosis into consideration. Motivating a young person is mainly done through different activities. Development proposals were made on personal advisors’ own working skills as well as the working group’s co-operation skills. Development proposals were also made on rota planning and contents of the caring process. In particular, more effort should be put into working with families.

Creating a working interactive relationship between a personal advisor and a young person was considered to be the basis of all the work that is done with the young. Future studies could figure out the ways personal advisors develop their interaction skills. Furthermore, not much research has been done on the topic of motivating young people so far. Therefore the subject should be more thoroughly studied.