Myötätuntoteot osana pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkemyksiä, jotka liittyvät myötätuntotekoihin varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten varhaiskasvattajat määrittelevät myötätuntoteot ja millä tavalla he tukevat niiden toteuttamista osana arjen pedagogista toimintaa. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten tietoisesti kasvattajat kiinnittävät huomiota myötätuntotekoihin ja kuinka tavoitteellisesti niitä edistetään.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella, jossa oli myös piirteitä kvantitatiivisesta eli määrällisestä tutkimusotteesta. Aineiston keruu tapahtui laadullisen kyselytutkimuksen avulla, joka sisälsi myös muutamia määrällisiä kysymyksiä. Kysely toteutettiin verkossa, ja kyselyyn osallistui anonyymisti 11 varhaiskasvattajaa eräästä pirkanmaalaisesta yksityisestä päiväkotiketjusta. Aineisto analysoitiin käyttäen sisällönanalyysiä.

Opinnäytetyön tulosten mukaan myötätuntoteko käsitteenä oli varhaiskasvattajille tuttu, ja he määrittelivät myötätuntoteon käsitteenä pitkälti samalla tavalla. Varhaiskasvattajat olivat tunnistaneet lapsiryhmässään lasten toisilleen toteuttamia erilaisia myötätuntotekoja ja puolet vastaajista kannusti esimerkiksi ristiriitatilanteen selvittelyssä lapsia toteuttamaan toisilleen myötätuntotekoja. Varhaiskasvattajat tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen eri tavoin. Varhaiskasvattajien lapsiryhmissä oli käyty jonkin verran keskustelua myötätunnon kehityksen tukemisesta ja myötätuntotekojen edistämisestä osana arjen pedagogisen toiminnan suunnittelua. Myötätuntotekojen edistämiseksi lapsiryhmissä oli luotu tavoitteita lähinnä yksilöllisesti yksittäisille lapsille tarpeen mukaan tai ne olivat osa suurempaa kokonaisuutta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka käsitteenä myötätuntoteko oli varhaiskasvattajille tuttu ja he tukivat lasten myötätunnon kehitystä ja edistivät erilaisilla toimilla lasten myötätuntotekojen toteuttamista toisilleen, eivät varhaiskasvattajat kuitenkaan kiinnittäneet tietoisesti myötätuntotekoihin huomiota. Myötätunnon kehityksen osalta oli käyty enemmän keskustelua ja asetettu tavoitteita kuin myötätuntotekojen edistämisen, mikä vahvistaa johtopäätöstä siitä, että myötätuntotekoihin ei kiinnitetä tietoisesti huomiota.

This study was aimed to explore early childhood education employees’ views on compassionate acts in early childhood education. The purpose was to find out how consciously educators pay attention to compassionate acts and how purposefully they are promoted.

The study was conducted as a qualitative study with features of a quantitative study. The data were collected through questionnaires sent to early childhood education workers and then analyzed by using qualitative content analysis.

The results showed that the concept of compassionate acts was familiar to early childhood educators and that they had identified compassionate acts that children had done for each other. There had been some discussion about supporting the development of compassion and promoting compassionate acts as part of the planning of everyday pedagogical activities. To promote compassion in groups of children, goals had been created mainly for individual children as needed or as part of a larger theme.

It was found that although the concept of compassionate acts was familiar to early childhood educators and they promoted the implementation of children's compassionate acts for each other through various activities, early educators did not consciously pay attention to compassionate acts or purposefully promoted them.