Toimijuuden edistäminen elämän loppuvaiheessa
Hyväri, Sirpa (2021)
Hyväri, Sirpa
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021101118550
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021101118550
Tiivistelmä
Suomalaisessa yhteiskunnassa toimintaterapian yhdistäminen saattohoitoon on edelleen vierasta. Saattohoito on Suomessa alati kehittyvää. Sosiaali- terveysministeriö on julkaissut vuonna 2019 uudet suositukset palliatiivisen hoidon sekä saattohoidon järjestämiseksi Suomessa.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää toimintaterapian näkökulmasta saattohoitopotilaiden toimijuuden edistämisen keinoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda uutta suomenkielistä tietoa aiheesta, jota on tutkittu aikaisemmin lähinnä opinnäytetöiden kautta. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä oli 1) Miten saattohoitopotilaiden toimijuutta edistetään saattohoitokodissa? ja 2) Kuinka keinot yhdistyvät toimintaterapeuttisiin strategioihin?
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruu tapahtui Webropol-verkkokyselyn avulla kahdesta suomalaisesta saattohoitokodista. Tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Teoriapohjana opinnäytetyölle oli Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan malli (Model of Human Occupation). Aineisto käsiteltiin kahdessa osassa: toimijuuden osa-alueiden sekä toimintaterapeuttisten strategioiden kautta.
Tutkimus selvitti käytössä olevia toimijuuden edistämisen keinoja saattohoitopotilaiden toimijuuden tukemiseksi. Toimijuutta tuetaan yksilön toimijuuden jokaisella eri osa-alueella. Ilmi nousseet keinot ovat usein liitoksissa useaan eri toimijuuden osa-alueeseen samaan aikaan. Tulokset selvittivät, että saattohoitokotien toimijuuden edistämisen keinoissa oli yhtäläisyyksiä saattohoidon toimintaterapian työnkuvaan. Toimijuuden edistämisessä potilaan tahdon noudattaminen nousi merkittävimpänä osa-alueena. Saattohoitopotilaan ympäristö tukee myös toimijuutta ja tarjoaa toimijuutta tukevia toimintoja laajasti niin fyysisen kuin sosiaalisen ympäristön kautta. Toimintaterapeuttisista strategioista merkittävimpiä olivat fyysinen tuki sekä vahvistamisen strategiaan kuuluvat läsnäolo ja henkinen tuki. Lisäksi merkittävää on toimintakyvyn muutosten tunnistaminen ja siihen reagoiminen.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää toimintaterapian näkökulmasta saattohoitopotilaiden toimijuuden edistämisen keinoja. Tutkimuksen tarkoituksena oli luoda uutta suomenkielistä tietoa aiheesta, jota on tutkittu aikaisemmin lähinnä opinnäytetöiden kautta. Opinnäytetyön tutkimuskysymyksinä oli 1) Miten saattohoitopotilaiden toimijuutta edistetään saattohoitokodissa? ja 2) Kuinka keinot yhdistyvät toimintaterapeuttisiin strategioihin?
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistonkeruu tapahtui Webropol-verkkokyselyn avulla kahdesta suomalaisesta saattohoitokodista. Tutkimusaineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Teoriapohjana opinnäytetyölle oli Gary Kielhofnerin Inhimillisen toiminnan malli (Model of Human Occupation). Aineisto käsiteltiin kahdessa osassa: toimijuuden osa-alueiden sekä toimintaterapeuttisten strategioiden kautta.
Tutkimus selvitti käytössä olevia toimijuuden edistämisen keinoja saattohoitopotilaiden toimijuuden tukemiseksi. Toimijuutta tuetaan yksilön toimijuuden jokaisella eri osa-alueella. Ilmi nousseet keinot ovat usein liitoksissa useaan eri toimijuuden osa-alueeseen samaan aikaan. Tulokset selvittivät, että saattohoitokotien toimijuuden edistämisen keinoissa oli yhtäläisyyksiä saattohoidon toimintaterapian työnkuvaan. Toimijuuden edistämisessä potilaan tahdon noudattaminen nousi merkittävimpänä osa-alueena. Saattohoitopotilaan ympäristö tukee myös toimijuutta ja tarjoaa toimijuutta tukevia toimintoja laajasti niin fyysisen kuin sosiaalisen ympäristön kautta. Toimintaterapeuttisista strategioista merkittävimpiä olivat fyysinen tuki sekä vahvistamisen strategiaan kuuluvat läsnäolo ja henkinen tuki. Lisäksi merkittävää on toimintakyvyn muutosten tunnistaminen ja siihen reagoiminen.