Hoitajien kokemuksia uhkaavan potilaan kohtaamisesta vuodeosastoilla

Abstract

Hoitajat voivat joutua kohtaamaan uhkaavia potilaita monissa eri terveydenhuollon työpaikoissa. Hoitajilla tulisi olla valmiudet toimia uhkaavassa tilanteessa ja pystyä ennaltaehkäisemään tilanteiden syntyminen omalla toiminnallaan.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata kahden vuodeosaston hoitajien kokemuksia uhkaavan potilaan kohtaamisesta ja laatia siitä toimintaohje. Tutkimustehtävinä työssämme oli selvittää minkälaisia kokemuksia hoitajilla on uhkaavan potilaan kohtaamisesta, mitkä ovat hoitajien valmiudet kohdata uhkaava potilas, miten hoitajien tulisi käyttäytyä kyseisessä tilanteessa ja miten hoitajat voivat ennaltaehkäistä tilanteen omalla käytöksellään. Työn tavoitteena oli lisätä hoitajien tietoa ja taitoa uhkaavan potilaan kohtaamisesta sekä saada itse tietoa aiheesta. Opinnäytetyömme tehtiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastattelimme yhteensä kuutta hoitajaa kahdelta eri vuodeosastolta. Aineiston analysoimme sisällönanalyysimenetelmällä.

Opinnäytetyömme tulosten perusteella potilaiden sairauksilla ja päihteiden käytöllä on suuri vaikutus potilaan uhkaavaan käyttäytymiseen. Hoitajat kokivat tilanteiden yleisyyden hyvin eri tavalla. Osa koki uhkailua esiintyvän viikoittain, kun taas osa kuukausittain tai vuosittain. Sanallista väkivaltaa esiintyi enemmän kuin fyysistä väkivaltaa. Hoitajien kokema sanallinen väkivalta ilmeni muun muassa uhkailuna, solvauksina, nimittelynä ja jopa tappouhkauksina. Fyysinen väkivalta ilmeni esimerkiksi potkimisena, nipistelynä, sylkemisenä ja huitomisena. Suurin osa hoitajista koki valmiutensa hyviksi kohdata uhkaava potilas, mutta osan mielestä valmiuksissa olisi kehitettävää. Uhkaavassa tilanteessa on tärkeää rauhoitella potilasta ja realisoida tilanne. Hoitajat kertoivat tilanteiden rauenneen heidän omalla rauhallisella käytöksellään, lääkkeiden antamisella, ulkopuolisen tullessa paikalle tai pakkokeinojen avulla.

Tuloksistamme kävi ilmi, että kaikkea väkivaltaa ei aina pidetty väkivaltana. Tästä nousee kysymys ovatko hoitajat turtuneita väkivaltaan ja pitävätkö he sitä osana päivittäistä hoitotyötä? Koulutukseen olisi mielestämme hyvä kiinnittää enemmän huomiota, jotta uhkaavia tilanteita osattaisiin paremmin ennakoida ja ennaltaehkäistä sekä toimia niissä oikein. Jatkotutkimusehdotuksena on tutkia uhkaavien tilanteiden yleisyyttä ja niiden luonnetta myös muilla vuodeosastoilla.

The purpose of thesis was to describe two ward nurses’ experiences of encountering a threatening patient and to draw up a Code of Conduct on the topic. The research tasks were: to find out what kind of experiences nurses have of encountering a threatening patient, how prepared nurses are to face the threatening patient, how nurses should behave in such a situation and how nurses can prevent the situation by their own behaviour. The overall aim was to increase nurses’ knowledge and skills needed in facing the threatening patient and increase knowledge about the subject. A qualitative research method was used in this thesis. A total of six nurses from two different wards were theme interviewed. The data were analysed using content analysis method.

The results showed that patients’ diseases and use of drugs have a major impact on threatening behaviour. Nurses experienced the frequency of the situations’ occurrence very differently way. Some of them felt that violence occurred weekly, whereas others experienced it monthly or annually. Verbal violence was more common than physical violence. Verbal violence consisted of, among other things, threats, insults, name-calling and even death threats. Physical violence included, for example, kicking, pinching, spitting and flailing. Most of the nurses felt well-prepared to encounter a threatening patient, but some felt that they have to develop their abilities. In a threatening situation it is important to calm the patient down and realize the situation. Nurses told that situations have calmed down through their own easy be-haviour, by giving medicines, a third person coming to the situation or with the help of force.

The results showed that all violence was not always considered as violence. Are the nurses used to violence and do they consider it as a part of daily nursing care? It would be good to pay more attention to nurses’ education, so they would know how to anticipate threatening situations better and prevent as well as act right in these situations. As a suggestion for further studies it would be good to investigate the prevalence of threatening situations and their nature also on other bed wards.