Lastenkotinuorten kokemuksia omaohjaajuudesta kiintymyssuhteena

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esille lastenkotinuorten kokemuksia omaohaajuudesta kiintymyssuhteena ja heidän näkemyksiä omaohjaajuuden kehittämistarpeista. Haastatteluvastausten perusteella tehtiin johtopäätöksiä omaohjaajuuden kehittämisestä kiintymyssuhdeteorian näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli herättää lastenkotien työntekijät näkemään omaohjaajuus kiintymyssuhteen tarjoajana.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä olivat sekä kiintymyssuhdeteoria että omaohjaajuus. Kiintymyssuhdeteoria pyrkii kuvaamaan ja ymmärtämään varhaisten ihmissuhteiden vaikutusta lapsen kehitykseen. Omaohjaajuus puolestaan on lastenkodeissa yleisesti käytettävä työmenetelmä, jonka pyrkimyksenä on vastata lapsen tarpeisiin. Omaohjaajasuhteen tehtävänä on luoda lapselle kokemus turvallisuudesta, joka on edellytyksenä korjaavien kokemusten mahdollistumiselle.

Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Opinnäytetyön aineisto hankittiin haastattelemalla yhteensä viittä 16–17-vuotiasta kolmeen eri lastenkotiin sijoitettua nuorta. Kolmella nuorella oli kaksi omaohjaajaa, joten tutkittavia omaohjaajasuhteita oli yhteensä kahdeksan. Haastatteluaineisto analysoitiin käyttämällä laadullista sisällönanalyysiä.

Nuorten kokemukset omaohjaajasuhteista sekä omaohjaajuudesta menetelmänä ja kiintymyssuhteen tarjoajana vaihtelivat suuresti. Kahdeksasta omaohjaajasuhteesta vain kahdessa nuori sanoi luottavansa omaohjaajaan ja vain näissä kahdessa omaohjaajasuhteessa nuori oli todella kiintynyt omaohjaajaan. Suurimassa osassa omaohjaajasuhteista nuori koki, ettei omaohjaaja ymmärtänyt nuorta. Nuorten kokemusten ja näkemysten pohjalta keskeisimmäksi omaohjaajuuden kehittämiskohteeksi nousi omaohjaajan ja nuoren kahdenkeskisen ajan tärkeys. Tutkimustulosten mukaan aika yksinään ei kuitenkaan riitä kiintymyksen ja luottamuksen muodostumiseen, vaan siihen tarvitaan myös nuoren aitoa kohtaamista, empaattista läsnäoloa ja kuuntelemisen taitoa. Nämä auttavat nuoren ymmärtämisessä ja tukevat korjaavien kokemusten mahdollistumista.

The objective of this thesis was to bring out adolescents experiences of personal instruction as an attachment relationship in a children’s home and their views the development needs. Based on the interview answers conclusions were made about the needs to improve personal instructing from the attachment theory’s perspective. The purpose was to help the children’s homes employees to see that personal instruction can help build an attachment relationship in an adolescent’s life.

The theoretical framework of this thesis consisted of both attachment theory and personal instruction. The attachment theory aims to describe and understand the meaning of early relationships in a child’s development. Personal instruction is a work method commonly used in children’s homes. The purpose of a personal instruction relationship is to create a feeling of security for a child, which is essential for enabling compensatory experiences.

This was a qualitative study. Theme interview was used as a data collection method. The data were collected by interviewing five 16- to 17-year-olds in three children’s home. Three of these adolescents had two personal instructors, so there were eight personal instruction relationships under study. The interview data were analyzed using qualitative content analysis.

The adolescents’ experiences of personal instruction relationships and personal instruction as a method and as an attachment relationship provider varied widely. Only in two of the eight personal instruction relationships the adolescent trusted the personal instructor and only in these two relationships the adolescent was emotionally attached to the personal instructor. In most of the personal instruction relationships the adolescents felt that the personal instructor did not understand them. Based on the adolescents’ experiences and point of views the essential matter that needs to be improved is the importance of one-to-one time between the adolescent and their personal instructor. The findings indicate that one-to-one time is insufficient as such to create attachment and trust but also genuine connecting, empathic presence and ability to listen are required. All these make understanding adolescents easier and contribute to enabling compensatory experiences.