Turvallinen lapsuus uskonyhteisöissä - Integratiivinen kirjallisuuskatsaus
Murdoch, Tiina (2021)
Murdoch, Tiina
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111620367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021111620367
Tiivistelmä
Lapsiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveydellinen ongelma. Väkivaltaa esiintyy yhteiskunnan eri tasoilla, perheissä, kouluissa, lasten harrastetoiminnassa, uskonyhteisöissä ja mo- nissa muissa lapsia palvelevissa organisaatioissa. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata 0–17-vuotiaiden lasten oikeuksien toteutumista uskonyhteisöissä aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta.
Sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus 2020–2025 toimenpidesuunnitelmaan on sisällytetty tavoitteeksi kehittää eettinen toimintamalli lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi uskonyhteisöissä. Opinnäytetyön on tarkoitus tukea uskonyhteisöille kehitettävän toimintamallin luomista lasten suojeluun väkivallalta. Tavoitteena oli lisätä teoreettista ymmärrystä lapsiin kohdistuvan väkivallan riskitekijöistä ja suojaavista tekijöitä sekä siitä, miten uskonyhteisöt voivat ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja turvata lasten oikeudet. Toinen tavoite oli lisätä teoreettista ymmärrystä uskonyhtei- söjen ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja miten sitä voidaan kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Aineistoa haettiin PubMed-, CINAHL-, Cochrane-, SAGE Journal- ja ProQuest-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Aineistoon valittiin tietokantahaun kautta 31 tutkimusta sekä manuaalisen haun kautta neljä tutkimusta vuosilta 2015– 2021. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että väkivalta uskonyhteisöissä on ilmiö, joka ei ole sidoksissa ainoastaan tiettyyn kulttuuriin tai uskontoon, vaan ilmiö koskettaa kaikkia uskontoja ja yhteisöjä ympäri maailman.
Lapsiin kohdistuva väkivalta uskonnollisissa yhteyksissä havaittiin monimuotoiseksi ilmiöksi, ja siihen altistuivat alaikäiset sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksissa todettiin, että väkivallan teko lasta kohtaan jättää harvoin näkyviä fyysisiä todisteita, mikä vaikeuttaa väkivallan tunnistamista ja helpottaa teon salaamista.
Lisäksi havaittiin, että toimet lasten suojelemiseksi ja väkivallan ehkäisemiseksi voivat vaihdella uskonyhteisöjen välillä. Uskonyhteisöissä tulisi luoda selkeät toimintalinjat väkivaltatapausten käsittelemiseksi. Toimintalinjaukset tulisi tehdä yhteistyössä yhteiskunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijoiden kanssa. Olisi tärkeää luoda julkinen helposti saatavilla oleva järjestelmä väkivallasta ilmoittamiseen sekä taata yhteisön sisälle koulutettu asiantuntijuus väkivaltaa kokeneiden henkilöiden saattamiseksi tuen piiriin.
Sosiaali- ja terveysministeriön Väkivallaton lapsuus 2020–2025 toimenpidesuunnitelmaan on sisällytetty tavoitteeksi kehittää eettinen toimintamalli lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi uskonyhteisöissä. Opinnäytetyön on tarkoitus tukea uskonyhteisöille kehitettävän toimintamallin luomista lasten suojeluun väkivallalta. Tavoitteena oli lisätä teoreettista ymmärrystä lapsiin kohdistuvan väkivallan riskitekijöistä ja suojaavista tekijöitä sekä siitä, miten uskonyhteisöt voivat ehkäistä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja turvata lasten oikeudet. Toinen tavoite oli lisätä teoreettista ymmärrystä uskonyhtei- söjen ja viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja miten sitä voidaan kehittää.
Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksen menetelmällä. Aineistoa haettiin PubMed-, CINAHL-, Cochrane-, SAGE Journal- ja ProQuest-tietokannoista sekä manuaalisella haulla. Aineistoon valittiin tietokantahaun kautta 31 tutkimusta sekä manuaalisen haun kautta neljä tutkimusta vuosilta 2015– 2021. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että väkivalta uskonyhteisöissä on ilmiö, joka ei ole sidoksissa ainoastaan tiettyyn kulttuuriin tai uskontoon, vaan ilmiö koskettaa kaikkia uskontoja ja yhteisöjä ympäri maailman.
Lapsiin kohdistuva väkivalta uskonnollisissa yhteyksissä havaittiin monimuotoiseksi ilmiöksi, ja siihen altistuivat alaikäiset sukupuolesta riippumatta. Tutkimuksissa todettiin, että väkivallan teko lasta kohtaan jättää harvoin näkyviä fyysisiä todisteita, mikä vaikeuttaa väkivallan tunnistamista ja helpottaa teon salaamista.
Lisäksi havaittiin, että toimet lasten suojelemiseksi ja väkivallan ehkäisemiseksi voivat vaihdella uskonyhteisöjen välillä. Uskonyhteisöissä tulisi luoda selkeät toimintalinjat väkivaltatapausten käsittelemiseksi. Toimintalinjaukset tulisi tehdä yhteistyössä yhteiskunnan lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntijoiden kanssa. Olisi tärkeää luoda julkinen helposti saatavilla oleva järjestelmä väkivallasta ilmoittamiseen sekä taata yhteisön sisälle koulutettu asiantuntijuus väkivaltaa kokeneiden henkilöiden saattamiseksi tuen piiriin.