Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu : rikoksen tunnusmerkistö suomalaisessa oikeuskäytännössä

Abstract

Tämä tutkimuksellisen opinnäytetyö tarkastelee rikoslain (39/1889) 21 luvun 6 a §:ssä rangaistavaksi säädettyä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua. Opinnäytetyön tutkimuskysymys on: Millaiseksi on muodostunut rikoslain muutoksella (435/2013) 1.8.2013 voimaan tulleen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua koskevan oikeusnormin sisältö suomalaisessa oikeuskäytännössä? Opinnäytetyö käytännöllisenä tavoitteena on rikosnimikettä koskevan esitutkinnan laadun kehittäminen.

Tutkimus sitoutuu sääntökeskeisen lainopin tutkimuksellisiin periaatteisiin ja sen kohteena on oikeusnormilauseen oikeuskäytännössä saama merkitys ja tulkinnallinen sisältö. Opinnäytetyö on metodiltaan tulkinnallinen. Oikeusnormin sisällöstä pyritään menetelmän keinoin saavuttamaan mahdollisimman suuri varmuus tarkastelemalla rikoksen kriminalisoinnin valmisteluaineistoa suhteessa säännöksen soveltamisesta muodostuneeseen oikeuskäytäntöön. Tutkimusaineistona on käytetty hovioikeuksien tekemiä ja julkisiksi tulleita ratkaisuja aikavälillä 1.8.2013–22.2.2021 sekä ainoata korkeimman oikeuden rikosnimikkeestä antamaa ennakkopäätöstä 2017:52.

Törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu on erilaisia ulkoisesti havaittavia objektiivisia ja rikoksentekijän subjektiivista tarkoitusperää koskevia elementtejä yhdistävä erittäin haastava tunnusmerkistö. Tämä tutkimus auttaa esitutkintaviranomaisia tunnistamaan rikokseen viittaavia seikkoja ja arvioimaan on syytä epäillä -kynnyksen täyttymistä, punnitsemaan valmistelutunnusmerkistön suhdetta eräisiin muihin rikoksiin ja rikoksen rangaistavaan yritykseen, ohjaamaan rikosta koskevan näytön koostamisessa ja sen laadun varmistamisessa sekä tunnistamaan rangaistusvastuun ulkopuolelle jäävät tapaukset.