Virtuaalinen yhteisö liikkumisen tukena : miten virtuaalinen yhteisö motivoi II-tyypin diabeetikkoa liikkumaan?

Abstract

Suomessa on noin 300 000 ihmistä, joilla on diagnosoitu II-tyypin diabetes ja noin 200 000 ihmistä sairastaa sitä tietämättään. II-tyypin diabetes on elintapasairaus, mikä tulee kasvamaan rajusti lähivuosina. Tutkimusten mukaan elintapojen muutoksilla, kuten liikunnan lisäämisellä ja ravinnon muuttamisella terveellisemmäksi sairastunut kykenee itse vaikuttamaan siihen, kuinka nopeasti sairaus etenee ja paljonko hän tarvitsee lääkitystä. II-tyypin diabetes on yhteiskunnalle kallis pitkäaikaissairaus. Suomalaisen tutkimuksen mukaan vuonna 2007 II-tyypin diabeetikoiden vuodeosastohoito, erikoissairaalan avohoito ja lääkeostot maksoivat yhteiskunnalle 868 miljoonan euroa. I- ja II- tyypin diabeetikoiden yhteenlasketut sairaanhoitokustannukset olivat vuonna 2007 8,9 % terveydenhuollon menoista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää virtuaalisen yhteisön ja virtuaalialustalle mahdollisesti muodostuvan yhteisöllisyyden vaikutusta fyysisen aktiivisuuden motivaatioon II-tyypin diabetes-diagnoosin saaneilla henkilöillä. Tutkimusryhmässä oli viisi II-tyypin diabetesta sairastavaa henkilöä. Opinnäytetyön toteutusvaihe oli kaksiosainen. Ensimmäinen vaihe oli noin kuukauden mittainen liikuntapäiväkirjaseurantajakso ja toinen noin kahden kuukauden mittainen Sports Tracker- seurantajakso. Tulokseksi ensimmäisestä seurantajaksosta saatiin, ettei liikuntapäiväkirjan pitäminen suurimmalla osalla koehenkilöistä vaikuttanut juurikaan liikkumisen motivaatioon. Mainintaa harjoittelun tai liikkumisen motivaatiota heikentävistä asioista ei tullut esille. Toisessa seurantajaksossa kolme viidestä koehenkilöstä koki, ettei virtuaalinen yhteisö motivoinut heitä liikkumaan ”--oikein mitenkään”. Sports Tracker-sovelluksen käyttö aiheutti neljälle viidestä ongelmia esimerkiksi puhelimen käytön ja sovelluksen aktivoinnin kanssa. Varsinaisia etuja tai haittoja virtuaalisesta yhteisöllisyydestä koehenkilöt eivät osanneet nimetä.

Type 2 diabetes is a tremendous health problem worldwide. It is important to find ways to influence type 2 diabetes in a secondary phase of the disease or in a primary phase with preventative physiotherapy. Financially type 2 diabetes loads the society. The purpose of this study was to find out how a virtual community motivates people with type 2 diabetes to exercise. There were 5 test subjects in this study and their experiences were studied in two parts. The test subjects kept sports diary (1 month) and after this period they started to use an application called the Sports Tracker (2 months). After the follow-ups they were interviewed about their experiences. The study was qualitative and the method was a theme-interview with open questions. The interviews were recorded and afterwards the videos were transcribed. The results from the first phase were that the sports diary had hardly any influence on the motivation for exercising with most of the subjects. In the second phase three out of five subjects experienced that the virtual community “--did not really” motivate them. Four subjects out of five had problems with the Sports Tracker application. Problems were caused by for example the use of smart phones and the activation of the application. The subjects could not name any advantages or disadvantages of the virtual community. These results show that the Sports Tracker is not the best tool for increasing motivation for exercising for people with type 2 Diabetes. The Sports Tracker is not functional as a platform for conversations between users.